Marraskuussa 2011 Kuusamon, Ranuan ja Taivalkosken perusturvajohto kokoontui yhteen. Oli tunnistettu, että Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä on ajautumassa kriisiin. Huoli oli vallannut koko valtakunnan ja tuntui siltä, että hätääntyneinä oltiin tarttumassa vääriin keinoihin. Täällä todettiin, että rakenteelliset ratkaisut eivät auta, ylhäältä alas valuva muutos on auttamatta voimaton, paperille jäävät selvitykset ja suunnitelmat vain lamaannuttavat ja pieneen pipertelyyn ei ole aikaa. Päätettiin nostaa ihminen keskiöön ja tehdä Hyvän Elämän Vallankumous.

torstai 13. joulukuuta 2012

Sen, joka ei näe, on parasta kulkea hiljaa!

Luen parhaillaan niinkin tuoretta teosta kuin Francis Baconin filosofisia mietelmiä. Meneillään oleva kappale kertoo teeskentelystä ja ulkokultaisuudesta. ”Ulkokultaisuuteen turvautuvat raukkamaiset ihmiset, jotka arkaillen toimivat, sillä siltä, joka tietää, milloin totuus on sanottava ja joka sen lausuu julki, vaaditaan terävää järkeä ja rohkeata mieltä. Senvuoksi heikoimmat politikot tavallisesti ovat suurimpia teeskentelijöitä.”

Hyvän elämän vallankumousta on nyt tehty melko tarkalleen vuosi sillä suunnittelu alkoi marraskuussa 2011 ja toteutus pitkällisten pohdintojen jälkeen joulukuussa samana vuonna. Nuo Baconin pohdinnat väkisinkin palauttivat minut ajassa taaksepäin. Me löysimme totuuden. Totuus oli, että vaikka luulemme toimivamme hyvin ja asiakkaan parhaaksi niin todellisuudessa meillä oli paljon parannettavaa. Meillä on esimiehiä, joilla on Baconin sanoin terävää järkeä ja rohkeata mieltä. Mutta esimiehillähän töitä ei tehdä. Tarpeet ovat muuttuneet ja työntekijät ovat muuttuneet. Työtä ei voi tehdä samoin kuin aiemmin. Työntekijät eivät enää ole hallintoalamaisia jotka toimivat kuten määräillään. Työntekijät haluavat saada työstä tyydytystä, kokea haasteita, kehittyä, tuntea itsensä tarpeelliseksi, toimia tiimissä.

Näitä tarpeita on Suomessakin ratkaistu monella tapaa. Nuorista, uuden kulttuurin työntekijöistä on muodostettu omia tiimejä, sosiaalisen median käyttö on saatettu jossain kieltää (ja samalla kieltää tulevaisuus), on perustettu tulevaisyysryhmiä jne. Me näimme tulevaisuuden toisella tavalla. Me päätimme juosta. Ei mekään tulevaisuutta selkeänä nähty. Idea oli kuitenkin olemassa, vaikka emme vielä tienneetkään miten kaikki yksityiskohdat toteutetaan. Toteuttaminen kuitenkin aloitettiin heti ja tuloksia voi lukea blogin muista osista.

Viime joulujuhlissa jaettin myös ensimmäinen Hyvän elämän vallankumouspalkinto. Kunnikirjan ja 2000 euroa pokkasi päihde- ja mielenterveysyksikkö. Suurimpina ansioina oli nopeasti tehty laitoshoidon vähentäminen ja avohoidon lisääminen sekä koko toimintakulttuurin muuttaminen asiakaslähtöiseksi. Asiakastyytyväisyys kasvoi, kulut puolittuivat erikoissairaanhoidon osalta, työntekijöiden sairauslomat tippuivat dramaattisesti ja yhteistyö kolmannen sektorin ja omaisten kanssa lisääntyi.

Seuraava palkinto jaetaan muutaman päivän kuluttua. Voittaja on selvillä mutta ei vielä julkisuudessa. Ansiot ovat kuitenkin vähintään samaa luokkaa kuin viime vuonna. Se yksikkö, joka pian voittajaksi julistetaan, on nähnyt. Koko porukka on voinut juosta kunnallinen perinne huomioon ottaen ennätysvauhtia. Henkilökohtaisesti kumarran heille jo nyt. Muutkin voivat tehdä sen perjantain jälkeen.