Marraskuussa 2011 Kuusamon, Ranuan ja Taivalkosken perusturvajohto kokoontui yhteen. Oli tunnistettu, että Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä on ajautumassa kriisiin. Huoli oli vallannut koko valtakunnan ja tuntui siltä, että hätääntyneinä oltiin tarttumassa vääriin keinoihin. Täällä todettiin, että rakenteelliset ratkaisut eivät auta, ylhäältä alas valuva muutos on auttamatta voimaton, paperille jäävät selvitykset ja suunnitelmat vain lamaannuttavat ja pieneen pipertelyyn ei ole aikaa. Päätettiin nostaa ihminen keskiöön ja tehdä Hyvän Elämän Vallankumous.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Miksi me alettiin?

Reilu vuosi, pian puolitoista, hyvän elämän vallankumousta on takana. Blogeja siitä on vasta kolme kuukautta mutta näitäkin on lukenut jo 10.000 ihmistä. Tai tarkalleen 9.907 mutta pian menee rikki tuo maaginen raja, jonka saavuttamiseen luulin kuluvan pienen iäisyyden. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittäminen näyttää kiinnostavan yllättävän montaa. Vaikka kyllähän se melkein kaikkia meitä tavalla tai toisella koskeekin.

Kehittämistä on tietenkin ollut aina mutta miksi me halusimme ottaa tiikerinloikan? Rehellisesti: en minä edes tiennyt, että haluamme. Mutta mitä siinä esimies voi jos porukka saa draivin päälle. Lähinnä päätin olla jarruttelematta.

Jotakin kehitystä pitää tietysti olla. Suurin virhe on tehdä niin kuin aina ennenkin. Sanotaan, että mikään ei pelastava menestyvää yritystä. Ymmärrän sen niin, että menestykseen ei saa jäädä paistattelemaan, vaan muuttumista on tapahduttava. Kaikki tietävät että sillä ei menesty, että tehdään niin kuin aina ennenkin.

Menestyjänkin pitää pohtia, oliko menestys seurausta toimenpiteistä, vai syntyikö se niistä huolimatta. Pitää myös miettiä, ovatko olosuhteet ja ympäristö nyt ja tulevaisuudessa samanlaiset. Vielä pitää pohtia miksi vanha malli toimi (jos se nyt koskaan edes toimi).

Aika yleistä on, että toimitaan ideologioiden tai uskomusten varassa. Pitää vähintäänkin tiedostaa, mikä on intuition ja maailmankatsomuksen ohjaava vaikutus. Vaikuttavatko intuitio ja uskomukset tiedonkeruuseen ja analysointiin ja vaikuttaako organisaatiokulttuuri tiedonkeruuseen ja analysointiin?

Se, että tietää mitä pitää tehdä, ei tietenkään riitä jos

  • Puhe korvaa teot
  • Muistaminen korvaa ajattelun
  • Pelko estää toimimasta tiedon varassa
  • Mittaaminen hämärtää arvioinnin
  • Kilpailu muuttaa kaverit vihollisiksi
Niinpä me päätimme ryhtyä hommiin heti, ilman asioiden lopullista suunnittelua. Ensimmäiset toimenpiteet pantiin käytäntöön alle kuukausi suunnittelun aloittamisesta. Otimme mukaan kehittämistoimintaan niin esimiehet, työntekijät kuin asiakkaatkin, sillä asiakkaillehan me työtä teemme. Päätimme olla pelkäämättä virheitä, sillä harha-askelia tulee varmasti.  Mittareihin ei ainakaan aluksi keskitytty mutta jonkinlaista arviota ja palautetta olemme keränneet koko ajan. Ja vielä lopuksi päätimme tehdä asiat yhdessä. Kaiki kehittävät omassa työssään jotain ja opimme toinen toisiltamme.

Lyhyesti: me alettiin, jotta selviäisimme muuttuvassa maailmassa. Se nimittäin muuttuu, vaikka kuinka tekisimme toisenlaisen päätöksen tai vain ummistaisimme silmämme.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Kanoille uudet sängyt?

Se oli vain viesti vastaajassani: Unikulmasta päivää. Meidän toimitusjohtajamme oli jostain kuullut että teillä siellä Kuusamossa asioita tehdään rohkeasti uudella tavalla. Teillä on siellä pari kanalaakin.  Voitko soitella takaisin?

Soitinhan minä. Soitan aina kun jättää viestin. Sekin meni vastaajaan. Kysyin että ajattelitteko tarjota meidän kanoille sänkyjä.

Lopulta tavoitimme toisemme. Eivät he ajatelleet tarjota kanoillemme sänkyjä mutta olivat kyllä kiinnostuneita vanhustenhuollon kehittämisestä, uusista trendeistä jne. ja lupasivat tulla käymään ihan lähiaikoina ja tuovansa mukana vieraita ja kiinnostuneita myös Saksasta.

Keskusteluissa sovimme, että vieraidemme pääkohde on hyvän elämän vallankumouspalkinnon vuonna 2012 voittaneet asumisen ja kuntoutumisen yksiköt.

Tervetuloa. Huomaatte että me ei tehdä mitään ihmeellistä. Olemme kyllä lopettaneet resurssi-itkun, alkaneet kuuntelemaan asiakkaita, muuttaneet työntekijöiden työvuoroja asiakastarpeiden mukaisesti, ottaneet leijonilta telttasaunan vanhustenhuollon yksikköömme, uudistaneet kuntosalimme jne. mutta kaikki nämä ovat ihan tavallisia hommia. Olemme ns. menneet mukavuusalueen ulkopuolelle ja alkaneet miettimään asioita uudella tavalla. Mielellämme otamme vieraita vastaan sillä haluamme myös saada palautetta toiminnastamme ja oppia koko ajan uutta.