Kuusamon kehittäjäyhteisö

Tervetuloa rakentamaan Kuusamon kehittäjäyhteisöä. 

Yhdessä teemme isoja ja pieniä kehitysaskeleita ja tuotekehitystöitä alueen menestyksen rakentamiseksi.

Klikkaa tästä täyttääksesi omat henkilökohtaiset tietosi >

Mestari vai tunari ?

11.3.2015 / VESAISOVIITA / JÄTÄ KOMMENTTI / MUOKKAA

Kuusamon kaupungin perusturvajohtaja Vesa Isoviita

Työpaikan tunarit valmistautuvat koko ajan johonkin pahempaan. He välttelevät virheitä ja toimivat agressiivisesti muita kohtaan. Mestarit ovat lunkeja. He luovat ihmisten välisen mukavuusalueen; luottamusta ja läheisyyttä. Tällä alueella uskalletaan olla eri mieltä. Mestareiden luomissa kohtaamisissa on rauhallinen yhteisyys. Kaikki puhe on pyyntö yhteyteen. Vastaaja voi valita mitä tekee. Voi olla passiivisen tai aktiivisen tuhoava tai sitten passiivinen tai aktiivinen rakentaja. Aika selvää on mikä olisi parasta. Mestarit ottavat tarjouksen vastaan ja paljon tunareita useammin kohtaavat partnereidensa emotionaaliset tunteet. Hyviä onnistumisia tulisi juhlia yhdessä. Myös sanallisesti. Mestarit pyrkivät luomaan kulttuuria joka perustuu kunnioitukseen ja arvonantoon. Kuuntele, kysy ja uudelleen. Sano vasta sitten mielipiteesi, jos se jotain kiinnostaa. Ihmiset jotka ovat keskittyneet kritisoimaan kumppaneitaan, missaavat puolet positiivisista asioista ja näkevät negatiivista silloinkin kun sitä ei ole. Mitä enemmän joku ottaa vastaan tai todistaa ”mukavuutta”, sitä mukavampia he ovat itsekin. Ilonpilaajat ovat ihmisten tappajia. Kiltteys ja välittäminen tuo ihmisiä yhteen. Kannattaisiko huomata ihmiset. Mietipä edellistä ravintolakäyntiäsi. Loiko tarjoilija sinuun katsekontaktin ja tunteen, että sinut on huomattu? Mitä se tai sen puute vaikutti tunteeseesi ravintolaa kohtaan? Minne haluat uudelleen?

Mestari vai tunari. Kumpi sinä haluat olla?

Onko elämää virka-ajan ulkopuolella?

Ennen olisimme toimineet: Koska vankilasta vapautumisen päivä oli sunnuntai, olisimme hienosti ennakoiden sanoneet että mene heti maanantaina asuntotoimistoon ja jätä hakemus. Varataan sinulle aika ja tulet sitten tiistaina sosiaali- tai mielenterveystoimistoon. Mt-puolella on kyllä paha ruuhka ja ensimmäinen aika voi mennä kolmen viikon päähän jne.

Todennäköisesti kaveri olisi viimeistään linja-autoasemalla joutunut suurten päätösten eteen. Ei asuntoa, ei rahaa, ei tukea, vanhat kaverit odottamassa. Aika usein homma on ns. menetetty jo kahden ensimmäisen vapaustunnin aikana.

Reilut pari vuotta olemme ajaneet sisään ajatuksiamme: annetaan palvelua silloin kun asiakas sitä tarvitsee ja niille jotka sitä eniten tarvitsevat. Rahaa ei tule lisää. Olemassa olevat resurssit on käytettävä parhaalla mahdollisella tavalla asiakashyödyn näkökulmasta.

Nyt toimimme: koska vapautuspäivä osui vapun jälkeiseen sunnuntaihin, olimme hommanneet asiakkaalle asunnon etukäteen ja olimme linja-autoasemalla vastassa kun hän saapui. Pyhäpäivänä työntekijä ja asiakas viettivät kahdeksan tuntia yhdessä ja sopivat pelisäännöistä. Vapautunut sai työntekijän puhelinnumeron johon luvattiin vastata 24/7 ja olla aina käytettävissä jos mitä tahansa apua tarvitaan. Vapautuneelle oli myös hommattu tukihenkilö joka oli ns. vertaistuki; itsekin aikoinaan lusinut mutta elämänsä hyville raiteille saanut.

Ensimmäiseltä viikolta työntekijämme oli raivannut kalenterinsa tyhjäksi. Kyllä; moni vakiasiakas joutui odottamaan hieman kauemmin. Kyllä; työntekijä joutui muuttamaan omia vapaa-ajan suunnitelmiaan ja olemaan koko ajan tavoitettavissa.

Mitä tapahtui? Viikko pidettiin tosi tiivistä yhteyttä. Kertaakaan ei työntekijämme puhelin kuitenkaan soinut yöaikaan. Pelisäännöt joista oli sovittu, pitivät. Viikon jälkeen kaverilla oli työpaikka jossa hän on nyt käynyt säännöllisesti kolme viikkoa. Työnantaja tietää taustat tarkalleen ja edellyttää ehdotonta täsmällisyyttä ja rehellisyyttä. Töihin tullaan siis ajallaan ja jos ollaan pois niin pitää puhua totta. Homma on pelittänyt.

Kukaan vähän kauemmin joutumaan odottaneista asiakkaista ei viikon aikana eikä sen jälkeen ole retkahtanut, sairastunut tms.

Oikeaan aikaan annettu iso panos saattoi paitsi auttaa asiakkaan oikeille raiteille, säästää niukkoja resurssejamme ja paljon. Ihan vaan kun toimimme kuten puhumme. Anna palvelua silloin kun sitä tarvitaan.

Tiikerinhypyn arviointia

Noin puolitoista vuotta sitten kirjoitin tänne blogitekstiä tuottavuuden tiikerinhypystä. Olimme kaupungin vanhusten asumis-ja kuntoutumispalveluyksiköissä reilut puolta vuotta aiemmin päättäneet tehdä isoja muutoksia toimintamme parantamiseksi. Isot muutokset tarkoittivat asiakaslähtöisiä, porrastettuja työaikoja, selkeitä työvuorokoodeihin sidottuja tehtäviä sekä asiakkaan osallisuuden lisäämistä kaikissa arjen asioissa.


Uudet työajat ovat meille juurtuneet kahden vuoden aikana. Olemme niitä hioneet aina tarpeen mukaan ja valmiiksi emme aio koskaan tullakaan. Aina on kehittämisen kohtaa. Porrasteisista työajoista hyötyvät nimenomaan asiakkaat. Henkilökuntaakaan ei antamiensa arvioiden mukaan enää missään nimessä palaisi vanhaan käytäntöön.

Työvuorokoodeihin lisätty vastuualueet ovat selkeyttänyt työpäiviä ja antaneet työntekijälle mahdollisuutta itse enemmän suunnitella omaa työtään. Tämä on koettu mielekkääksi. Yhteisesti, etukäteen ajetuilla tehtävillä pyrimme takaamaan mahdollisimman tasaista laatua. Tietyt asiat täytyy vain toimia ja tapahtua, riippumatta täysin siitä ketä on esimerkiksi työvuorossa.

Asiakkaan osallisuuden lisäämiseen olemme panostaneet. Mikä hienoa, olemme saaneet joukkoomme uusia arjen rikastajia. Erilaiset järjestöt ovat tulleet yhteistyössä aktiivisemmiksi, esimerkkinä pilkkikisat, juhannussaunomiset, kärrysaunomiset, joulupukkikierrokset ja tulevan kevään ulkoilutapahtumat. Meillä on ollut ilo myös tarjota työtoimintapaikkoja pitkäaikaistyöttömille nk. Kuntoavustajan tehtävissä. Kuntoavustajan saa valmennuksen vanhusten kanssa toimimiseen ja sen jälkeen hänellä on aikaa meidän vanhuksille. Olemme saaneet joukkoomme monenlaista osaamista. Asiakkaamme ja heidän omaisensa ovat olleet tyytyväisiä. Siitä kertoo erään omaisen kysymys:" Onko meidän vanhukselle tehty lääkemuutoksia, kun hän on niin pirteä?" Ei oltu tehty lääkemuutoksia, hän oli saanut aikaa kuntoavustajalta ja he olivat yhdessä tehneet paljon mieltä piristäviä asioita. Parhainta hoitoa!


Kuntamme - niinkuin niin moni muu - taistelee kustannusten kasvun edessä. Taistelu näkyy meidän arjessa mm. sijaisten palkkaamiseen liittyvänä tiukkana harkintaan ja jopa kielloilla ensimmäisen poissaolon yhteydessä. Sitä olemme mekin noudattaneet. Ja tulleet siiheen tulokseen, että ilman näitä tehtyjä muutoksia olisimme monesti olleet kaaoksessa. Vaikka emme missään nimessä ole päässeet tyystin eroon hoivatyön ajoittaisesta, rankastakin kuormittavuudesta tai riittämättömyyden tunteesta, olemme kuitenkin pystyneet näillä toimenpiteillämme pärjäämään paremmin niiden kanssa.

Miten tämä kaikki on näkynyt meidän toimintaa mittaavissa luvuissa? Asiaa voi tarkastella palkkakulujen, henkilöstön sairauspoissaololukujen ja työtyyväisyysmittareiden avulla. Palkkalukuja verrattaessa vuosien on tietenkin pitänyt jonkin verran olla veljiä keskenään niin, ettei yksikössä ole ollut esimerkiksi vierihoitotapauksia tms. Näin on meillä ollut tilapäisen asumisen ja kuntoutuksen
kolmessa yksikössä. Kun näiden kolmen yksikön palkkakuluja tarkastellaan vuonna 2011 (jolloin vastaa suunniteltiin muutoksia), vuonna 2012 (jolloin muutokset toteutettiin) ja vuonna 2013 (jolloin muutoksia juurrutettiin ja hiottiin) nähdään seuraavat lukemat.

Vuonna 2012 käytettiin palkkakuluihin 104 599 € vähemmän rahaa kuin vuonna 2011, vaikka palkat nousivat 3.7%.

Vuonna 2013 käytettiin palkkakuluihin 53 835€ vähemmän rahaa kuin vuonna 2012, vaikka palkat nousivat 2.66%

Aika iso määrä rahaa vähemmän, eikö?

Koko asumisen ja kuntoutumisen kokonaisuudessa sairauspoissaolot ovat käyttäytyneet näin:

Vuonna 2012 sairauspoissaoloja oli 176 päivää enemmän kuin vuonna 2011. Vuonna 2013 sairauspoissaoloja oli 1014 päivää vähemmän kuin vuonna 2012.

Aika iso muutos parempaan, eikö?
Työhyvinvointia on yksiköissämme mitattu samanlaisella kyselyllä vuonna 2011 ja vuonna 2013. Kun kaikkien kyselykohtien vastauksien keskiarvot lasketaan yhteen, oli tulos seuraava: Vuonna 2010 keskiarvo oli 3.6 ja vuonna 2013 se oli 3.76. Asteikko on 1-5.
Nämä osoittavat, että olemme yhdessä, kovalla työllä tehneet oikeita asioita. Olemme voineet lisätä asiakashyötyä, henkilöstöhyötyä ja tuottavuutta. Haluamme panostaa jatkossakin siihen, että elämä yksiköissämme tuottaa onnistumisia, mielihyvää, osallisuutta ja valinnan vapautta sekä voimavarojen hyödyntömistä niin asukkaille kuin työntekijöillekin. Esimiehenä olen erittäin ylpeä koko poppoosta ja yhteisistä saavutuksistamme. Olemme todellakin kantaneet kortemme kekoon taistelussa kustannuksien kasvua vastaan. Olemme pystyneet sen tekemään ilman, että päivittäiset vuorovahvuudet olisi pysyvästi pienentyneet. Kentältä tulleiden kommenttien mukaan olemme päinvastoin voineet lisätä annettavaa aikaa asiakkaillemme!

Lautakunnan päätökset 16.9.2013

Helpot jutut:

1. kiitetään päivästä  työkaveria, vaikka olisi ollut vaikeampaakin
2. vanhusten ruokahuollon uudelleen järjestäminen
3. jokainen lautakunnan jäsen menee vanhuksen elämään mukaan ja raportoi siitä

Haastavat jutut:

1. työn ja työaikojen uudelleenjärjestelyt
2. tehdään niin kuin asiakas haluaa. Ulos joka päivä jokainen.
3. tehostetun palveluasumisen paikkaluku 150 -> mahdollistetaan kotona asuminen
4. nuorisotakuu toteutetaan ja autetaan kaikki nuoret pinnalle

Melkein mahdottomat:

1. kaikki haasteet ovat ratkaistavissa
2. terkkarin pysyvien lääkärivirkojen täyttäminen vakinaisesti
3. kilpailuttaminen, miten pitkiä sopimuskausia tehdään, innovatiiviset sopimushankinnat

Ajatuksia lautakunnalta

Asenne ratkaisee

Pitää tehdä tekoja miettimättä sitä onko se mahdollista

Vastata haasteisiin

Rohkeita ratkaisuja

Parempi huominen

Lisätään vanhusten aikaa elämään

Yhdessä hyvän elämän matkalla

Tehdään yhdessä elämästä elämisen arvoista

Hyvä elämä koostuu hymystä, halauksista ja naurusta

Tehdään nyt ja mietitään huomenna

Vaihtoehdot eivät lopu ikääntymiseen

Ansaittu vanhuus, ansaittu kohtelu

Esimerkeillä johdetaan - teot ratkaisevat

 

Kuka määrää mummon hoidon hinnan?

Alkuviikosta saatiin Petteri Orpon työryhmän esitys sote -uudistukseksi. Pääpointit ovat

• 20.000 -50.000 asukkaan kunnalla on oikeus järjestää sote -peruspalvelut
• muodostetaan 20-30 sote-aluetta pääosin vastuukuntamallilla
• muodostetaan 5 erva-aluetta, jotka ovat oikeushenkilöitä eli todennäköisesti kuntayhtymiä

Tavoitteet ovat pääosin tuttuja jo Paras -hankkeesta eli sote-integraatio, peruspalvelujen vahvistaminen...

Kun useamman virkamiesvalmistelun esityksellä oli pyyhitty, no vaikka sitä, ennen kuin kopiopaperit olivat kylmenneet, päädyttiin melkein samanlaiseen esitykseen kuin alkuperäinen. Tietysti niissä on eroja mutta yhtäläisyyksiin kuuluu valitettavasti se, että tästäkään ei oikein ota tolkkua, että miten hommat nyt lopulta tapahtuvat. En yhtään ihmettelisi vaikka perustuslakivaliokunta vielä sanoisi, että vastuukuntamalli ei tällaiseen palvelujen järjestämiseen sovi. Nykymuodossaan ei ainakaan sovi.

Metropolikysymys on auki mutta niin on vielä muutama asia selvittämättä pikkukuntienkin osalta. Se, että pienille kunnille jää sote -palveluiden rahoitusvastuu mutta ei oikeutta palveluiden järjestämiseen aiheuttaa vielä ongelmia. Ongelmia tulee viimeistään silloin kun aletaan puhua rahasta. Kuka määrää vanhainkotipaikan hinnan kun sen tuottaa pieni kunta mutta järjestää iso kunta, jolta pieni kunta ostaa itse tuottamansa? Eli auki kirjoitettuna: Kun alle 20.000 asukkaan kunta nyt tuottaa mummulle paikan vanhainkodissa hintaan 130 €/vrk se on palvelujen järjestäjä, tuottaja ja maksaja. Jatkossa sillä ei ole oikeutta toimia järjestäjänä vaan se ostaa itse tuottamansa palvelut sote -alueelta hintaan, jonka sote alue määrittää. Kunnalla on siis rahoitusvastuu mutta ei järjestämisoikeutta. Alue voi määrätä hinnaksi vaikkapa 160 €/vrk, joka voisi olla palvelun hinta vastuukunnassa tällä hetkellä.

Mummo maksaa hoidosta kuten ennenkin; tietyn prosentin tuloistaan mutta onko kunta valmis reilun 20 % hinnankorotukseen samasta palvelusta. Toisaalta tämä olisi oikeudenmukaista koko aluetta koskien mutta ei varmasti nyt tehokkaasti toimivan yksikön mielestä. Tai toisin päin; onko iso kunta valmis maksamaan periferian palvelutasosta.

Kuusamon osalta suurin kysymys kuulunee, saammeko aikaiseksi kuntaliitoksilla yli 20.000 asukkaan alueen, joka voi järjestää soten peruspalveluja itsenäisesti, vai olemmeko kaikissa asioissa osa Oulua. Nyt tehdyn linjauksen mukaan esim. kuntayhteistyö tai kuntayhtymä Taivalkosken kanssa ei riitä väestöpohjavaatimukselle. Paradoksaalisesti: Jos halutaan olla itsenäisiä, on tehtävä kuntaliitos. Ei iso aina ole paha mutta ainakin täytyy tietää mitä haluaa. Jos et tiedä mihin olet menossa, on aivan sama mihin suuntaan kuljet.

Buddhan mukaan on vain kaksi virhettä, jotka voi tehdä matkalla totuuteen; ettei aloita matkaa ja että jättää sen kesken. Tämä matka aloitettiin jo viime hallituksen aikana; pääsemmekö maalin tällä hallituskaudella. Syytä olisi.

Vesa Isoviita