Kuusamon kehittäjäyhteisö

Tervetuloa rakentamaan Kuusamon kehittäjäyhteisöä. 

Yhdessä teemme isoja ja pieniä kehitysaskeleita ja tuotekehitystöitä alueen menestyksen rakentamiseksi.

Klikkaa tästä täyttääksesi omat henkilökohtaiset tietosi >

Mestari vai tunari ?

11.3.2015 / VESAISOVIITA / JÄTÄ KOMMENTTI / MUOKKAA

Kuusamon kaupungin perusturvajohtaja Vesa Isoviita

Työpaikan tunarit valmistautuvat koko ajan johonkin pahempaan. He välttelevät virheitä ja toimivat agressiivisesti muita kohtaan. Mestarit ovat lunkeja. He luovat ihmisten välisen mukavuusalueen; luottamusta ja läheisyyttä. Tällä alueella uskalletaan olla eri mieltä. Mestareiden luomissa kohtaamisissa on rauhallinen yhteisyys. Kaikki puhe on pyyntö yhteyteen. Vastaaja voi valita mitä tekee. Voi olla passiivisen tai aktiivisen tuhoava tai sitten passiivinen tai aktiivinen rakentaja. Aika selvää on mikä olisi parasta. Mestarit ottavat tarjouksen vastaan ja paljon tunareita useammin kohtaavat partnereidensa emotionaaliset tunteet. Hyviä onnistumisia tulisi juhlia yhdessä. Myös sanallisesti. Mestarit pyrkivät luomaan kulttuuria joka perustuu kunnioitukseen ja arvonantoon. Kuuntele, kysy ja uudelleen. Sano vasta sitten mielipiteesi, jos se jotain kiinnostaa. Ihmiset jotka ovat keskittyneet kritisoimaan kumppaneitaan, missaavat puolet positiivisista asioista ja näkevät negatiivista silloinkin kun sitä ei ole. Mitä enemmän joku ottaa vastaan tai todistaa ”mukavuutta”, sitä mukavampia he ovat itsekin. Ilonpilaajat ovat ihmisten tappajia. Kiltteys ja välittäminen tuo ihmisiä yhteen. Kannattaisiko huomata ihmiset. Mietipä edellistä ravintolakäyntiäsi. Loiko tarjoilija sinuun katsekontaktin ja tunteen, että sinut on huomattu? Mitä se tai sen puute vaikutti tunteeseesi ravintolaa kohtaan? Minne haluat uudelleen?

Mestari vai tunari. Kumpi sinä haluat olla?

Onko elämää virka-ajan ulkopuolella?

Ennen olisimme toimineet: Koska vankilasta vapautumisen päivä oli sunnuntai, olisimme hienosti ennakoiden sanoneet että mene heti maanantaina asuntotoimistoon ja jätä hakemus. Varataan sinulle aika ja tulet sitten tiistaina sosiaali- tai mielenterveystoimistoon. Mt-puolella on kyllä paha ruuhka ja ensimmäinen aika voi mennä kolmen viikon päähän jne.

Todennäköisesti kaveri olisi viimeistään linja-autoasemalla joutunut suurten päätösten eteen. Ei asuntoa, ei rahaa, ei tukea, vanhat kaverit odottamassa. Aika usein homma on ns. menetetty jo kahden ensimmäisen vapaustunnin aikana.

Reilut pari vuotta olemme ajaneet sisään ajatuksiamme: annetaan palvelua silloin kun asiakas sitä tarvitsee ja niille jotka sitä eniten tarvitsevat. Rahaa ei tule lisää. Olemassa olevat resurssit on käytettävä parhaalla mahdollisella tavalla asiakashyödyn näkökulmasta.

Nyt toimimme: koska vapautuspäivä osui vapun jälkeiseen sunnuntaihin, olimme hommanneet asiakkaalle asunnon etukäteen ja olimme linja-autoasemalla vastassa kun hän saapui. Pyhäpäivänä työntekijä ja asiakas viettivät kahdeksan tuntia yhdessä ja sopivat pelisäännöistä. Vapautunut sai työntekijän puhelinnumeron johon luvattiin vastata 24/7 ja olla aina käytettävissä jos mitä tahansa apua tarvitaan. Vapautuneelle oli myös hommattu tukihenkilö joka oli ns. vertaistuki; itsekin aikoinaan lusinut mutta elämänsä hyville raiteille saanut.

Ensimmäiseltä viikolta työntekijämme oli raivannut kalenterinsa tyhjäksi. Kyllä; moni vakiasiakas joutui odottamaan hieman kauemmin. Kyllä; työntekijä joutui muuttamaan omia vapaa-ajan suunnitelmiaan ja olemaan koko ajan tavoitettavissa.

Mitä tapahtui? Viikko pidettiin tosi tiivistä yhteyttä. Kertaakaan ei työntekijämme puhelin kuitenkaan soinut yöaikaan. Pelisäännöt joista oli sovittu, pitivät. Viikon jälkeen kaverilla oli työpaikka jossa hän on nyt käynyt säännöllisesti kolme viikkoa. Työnantaja tietää taustat tarkalleen ja edellyttää ehdotonta täsmällisyyttä ja rehellisyyttä. Töihin tullaan siis ajallaan ja jos ollaan pois niin pitää puhua totta. Homma on pelittänyt.

Kukaan vähän kauemmin joutumaan odottaneista asiakkaista ei viikon aikana eikä sen jälkeen ole retkahtanut, sairastunut tms.

Oikeaan aikaan annettu iso panos saattoi paitsi auttaa asiakkaan oikeille raiteille, säästää niukkoja resurssejamme ja paljon. Ihan vaan kun toimimme kuten puhumme. Anna palvelua silloin kun sitä tarvitaan.

Tiikerinhypyn arviointia

Noin puolitoista vuotta sitten kirjoitin tänne blogitekstiä tuottavuuden tiikerinhypystä. Olimme kaupungin vanhusten asumis-ja kuntoutumispalveluyksiköissä reilut puolta vuotta aiemmin päättäneet tehdä isoja muutoksia toimintamme parantamiseksi. Isot muutokset tarkoittivat asiakaslähtöisiä, porrastettuja työaikoja, selkeitä työvuorokoodeihin sidottuja tehtäviä sekä asiakkaan osallisuuden lisäämistä kaikissa arjen asioissa.


Uudet työajat ovat meille juurtuneet kahden vuoden aikana. Olemme niitä hioneet aina tarpeen mukaan ja valmiiksi emme aio koskaan tullakaan. Aina on kehittämisen kohtaa. Porrasteisista työajoista hyötyvät nimenomaan asiakkaat. Henkilökuntaakaan ei antamiensa arvioiden mukaan enää missään nimessä palaisi vanhaan käytäntöön.

Työvuorokoodeihin lisätty vastuualueet ovat selkeyttänyt työpäiviä ja antaneet työntekijälle mahdollisuutta itse enemmän suunnitella omaa työtään. Tämä on koettu mielekkääksi. Yhteisesti, etukäteen ajetuilla tehtävillä pyrimme takaamaan mahdollisimman tasaista laatua. Tietyt asiat täytyy vain toimia ja tapahtua, riippumatta täysin siitä ketä on esimerkiksi työvuorossa.

Asiakkaan osallisuuden lisäämiseen olemme panostaneet. Mikä hienoa, olemme saaneet joukkoomme uusia arjen rikastajia. Erilaiset järjestöt ovat tulleet yhteistyössä aktiivisemmiksi, esimerkkinä pilkkikisat, juhannussaunomiset, kärrysaunomiset, joulupukkikierrokset ja tulevan kevään ulkoilutapahtumat. Meillä on ollut ilo myös tarjota työtoimintapaikkoja pitkäaikaistyöttömille nk. Kuntoavustajan tehtävissä. Kuntoavustajan saa valmennuksen vanhusten kanssa toimimiseen ja sen jälkeen hänellä on aikaa meidän vanhuksille. Olemme saaneet joukkoomme monenlaista osaamista. Asiakkaamme ja heidän omaisensa ovat olleet tyytyväisiä. Siitä kertoo erään omaisen kysymys:" Onko meidän vanhukselle tehty lääkemuutoksia, kun hän on niin pirteä?" Ei oltu tehty lääkemuutoksia, hän oli saanut aikaa kuntoavustajalta ja he olivat yhdessä tehneet paljon mieltä piristäviä asioita. Parhainta hoitoa!


Kuntamme - niinkuin niin moni muu - taistelee kustannusten kasvun edessä. Taistelu näkyy meidän arjessa mm. sijaisten palkkaamiseen liittyvänä tiukkana harkintaan ja jopa kielloilla ensimmäisen poissaolon yhteydessä. Sitä olemme mekin noudattaneet. Ja tulleet siiheen tulokseen, että ilman näitä tehtyjä muutoksia olisimme monesti olleet kaaoksessa. Vaikka emme missään nimessä ole päässeet tyystin eroon hoivatyön ajoittaisesta, rankastakin kuormittavuudesta tai riittämättömyyden tunteesta, olemme kuitenkin pystyneet näillä toimenpiteillämme pärjäämään paremmin niiden kanssa.

Miten tämä kaikki on näkynyt meidän toimintaa mittaavissa luvuissa? Asiaa voi tarkastella palkkakulujen, henkilöstön sairauspoissaololukujen ja työtyyväisyysmittareiden avulla. Palkkalukuja verrattaessa vuosien on tietenkin pitänyt jonkin verran olla veljiä keskenään niin, ettei yksikössä ole ollut esimerkiksi vierihoitotapauksia tms. Näin on meillä ollut tilapäisen asumisen ja kuntoutuksen
kolmessa yksikössä. Kun näiden kolmen yksikön palkkakuluja tarkastellaan vuonna 2011 (jolloin vastaa suunniteltiin muutoksia), vuonna 2012 (jolloin muutokset toteutettiin) ja vuonna 2013 (jolloin muutoksia juurrutettiin ja hiottiin) nähdään seuraavat lukemat.

Vuonna 2012 käytettiin palkkakuluihin 104 599 € vähemmän rahaa kuin vuonna 2011, vaikka palkat nousivat 3.7%.

Vuonna 2013 käytettiin palkkakuluihin 53 835€ vähemmän rahaa kuin vuonna 2012, vaikka palkat nousivat 2.66%

Aika iso määrä rahaa vähemmän, eikö?

Koko asumisen ja kuntoutumisen kokonaisuudessa sairauspoissaolot ovat käyttäytyneet näin:

Vuonna 2012 sairauspoissaoloja oli 176 päivää enemmän kuin vuonna 2011. Vuonna 2013 sairauspoissaoloja oli 1014 päivää vähemmän kuin vuonna 2012.

Aika iso muutos parempaan, eikö?
Työhyvinvointia on yksiköissämme mitattu samanlaisella kyselyllä vuonna 2011 ja vuonna 2013. Kun kaikkien kyselykohtien vastauksien keskiarvot lasketaan yhteen, oli tulos seuraava: Vuonna 2010 keskiarvo oli 3.6 ja vuonna 2013 se oli 3.76. Asteikko on 1-5.
Nämä osoittavat, että olemme yhdessä, kovalla työllä tehneet oikeita asioita. Olemme voineet lisätä asiakashyötyä, henkilöstöhyötyä ja tuottavuutta. Haluamme panostaa jatkossakin siihen, että elämä yksiköissämme tuottaa onnistumisia, mielihyvää, osallisuutta ja valinnan vapautta sekä voimavarojen hyödyntömistä niin asukkaille kuin työntekijöillekin. Esimiehenä olen erittäin ylpeä koko poppoosta ja yhteisistä saavutuksistamme. Olemme todellakin kantaneet kortemme kekoon taistelussa kustannuksien kasvua vastaan. Olemme pystyneet sen tekemään ilman, että päivittäiset vuorovahvuudet olisi pysyvästi pienentyneet. Kentältä tulleiden kommenttien mukaan olemme päinvastoin voineet lisätä annettavaa aikaa asiakkaillemme!

Lautakunnan päätökset 16.9.2013

Helpot jutut:

1. kiitetään päivästä  työkaveria, vaikka olisi ollut vaikeampaakin
2. vanhusten ruokahuollon uudelleen järjestäminen
3. jokainen lautakunnan jäsen menee vanhuksen elämään mukaan ja raportoi siitä

Haastavat jutut:

1. työn ja työaikojen uudelleenjärjestelyt
2. tehdään niin kuin asiakas haluaa. Ulos joka päivä jokainen.
3. tehostetun palveluasumisen paikkaluku 150 -> mahdollistetaan kotona asuminen
4. nuorisotakuu toteutetaan ja autetaan kaikki nuoret pinnalle

Melkein mahdottomat:

1. kaikki haasteet ovat ratkaistavissa
2. terkkarin pysyvien lääkärivirkojen täyttäminen vakinaisesti
3. kilpailuttaminen, miten pitkiä sopimuskausia tehdään, innovatiiviset sopimushankinnat

Ajatuksia lautakunnalta

Asenne ratkaisee

Pitää tehdä tekoja miettimättä sitä onko se mahdollista

Vastata haasteisiin

Rohkeita ratkaisuja

Parempi huominen

Lisätään vanhusten aikaa elämään

Yhdessä hyvän elämän matkalla

Tehdään yhdessä elämästä elämisen arvoista

Hyvä elämä koostuu hymystä, halauksista ja naurusta

Tehdään nyt ja mietitään huomenna

Vaihtoehdot eivät lopu ikääntymiseen

Ansaittu vanhuus, ansaittu kohtelu

Esimerkeillä johdetaan - teot ratkaisevat

 

Kuka määrää mummon hoidon hinnan?

Alkuviikosta saatiin Petteri Orpon työryhmän esitys sote -uudistukseksi. Pääpointit ovat

• 20.000 -50.000 asukkaan kunnalla on oikeus järjestää sote -peruspalvelut
• muodostetaan 20-30 sote-aluetta pääosin vastuukuntamallilla
• muodostetaan 5 erva-aluetta, jotka ovat oikeushenkilöitä eli todennäköisesti kuntayhtymiä

Tavoitteet ovat pääosin tuttuja jo Paras -hankkeesta eli sote-integraatio, peruspalvelujen vahvistaminen...

Kun useamman virkamiesvalmistelun esityksellä oli pyyhitty, no vaikka sitä, ennen kuin kopiopaperit olivat kylmenneet, päädyttiin melkein samanlaiseen esitykseen kuin alkuperäinen. Tietysti niissä on eroja mutta yhtäläisyyksiin kuuluu valitettavasti se, että tästäkään ei oikein ota tolkkua, että miten hommat nyt lopulta tapahtuvat. En yhtään ihmettelisi vaikka perustuslakivaliokunta vielä sanoisi, että vastuukuntamalli ei tällaiseen palvelujen järjestämiseen sovi. Nykymuodossaan ei ainakaan sovi.

Metropolikysymys on auki mutta niin on vielä muutama asia selvittämättä pikkukuntienkin osalta. Se, että pienille kunnille jää sote -palveluiden rahoitusvastuu mutta ei oikeutta palveluiden järjestämiseen aiheuttaa vielä ongelmia. Ongelmia tulee viimeistään silloin kun aletaan puhua rahasta. Kuka määrää vanhainkotipaikan hinnan kun sen tuottaa pieni kunta mutta järjestää iso kunta, jolta pieni kunta ostaa itse tuottamansa? Eli auki kirjoitettuna: Kun alle 20.000 asukkaan kunta nyt tuottaa mummulle paikan vanhainkodissa hintaan 130 €/vrk se on palvelujen järjestäjä, tuottaja ja maksaja. Jatkossa sillä ei ole oikeutta toimia järjestäjänä vaan se ostaa itse tuottamansa palvelut sote -alueelta hintaan, jonka sote alue määrittää. Kunnalla on siis rahoitusvastuu mutta ei järjestämisoikeutta. Alue voi määrätä hinnaksi vaikkapa 160 €/vrk, joka voisi olla palvelun hinta vastuukunnassa tällä hetkellä.

Mummo maksaa hoidosta kuten ennenkin; tietyn prosentin tuloistaan mutta onko kunta valmis reilun 20 % hinnankorotukseen samasta palvelusta. Toisaalta tämä olisi oikeudenmukaista koko aluetta koskien mutta ei varmasti nyt tehokkaasti toimivan yksikön mielestä. Tai toisin päin; onko iso kunta valmis maksamaan periferian palvelutasosta.

Kuusamon osalta suurin kysymys kuulunee, saammeko aikaiseksi kuntaliitoksilla yli 20.000 asukkaan alueen, joka voi järjestää soten peruspalveluja itsenäisesti, vai olemmeko kaikissa asioissa osa Oulua. Nyt tehdyn linjauksen mukaan esim. kuntayhteistyö tai kuntayhtymä Taivalkosken kanssa ei riitä väestöpohjavaatimukselle. Paradoksaalisesti: Jos halutaan olla itsenäisiä, on tehtävä kuntaliitos. Ei iso aina ole paha mutta ainakin täytyy tietää mitä haluaa. Jos et tiedä mihin olet menossa, on aivan sama mihin suuntaan kuljet.

Buddhan mukaan on vain kaksi virhettä, jotka voi tehdä matkalla totuuteen; ettei aloita matkaa ja että jättää sen kesken. Tämä matka aloitettiin jo viime hallituksen aikana; pääsemmekö maalin tällä hallituskaudella. Syytä olisi.

Vesa Isoviita

KISS

Riko rajoja. Suksi puku päällä.

Suomessa se taisi olla Juhani Tamminen, joka teki KISS:n tunnetuksi: keep it simple stupid. Kommentoin tänään Talentian asiantuntijapäivillä Petri Virtasen esitystä: laadukastoiminta, palvelutuotannon tehostaminen ja innostava muutoksen johtaminen.

Petrin mukaan laadun johtaminen on periaatteessa yksinkertainen asia: kaikki lähtee johtamisesta. Siitä oli helppo olla samaa mieltä. Johtaminen on ihmisten mukaan ottamista. Loppukeskustelussa puheenjohtaja kysyi, miten muutoksia on toimipaikoissamme toteutettu käytännössä; mistä ideat ovat tulleet. Totesin, että yksikään ei ole tullut minulta. Kaikki ovat lähtöisin henkilöstöstä. Johdon tehtävä on mahdollistaa asioita.

Olemme edenneet muutoshalukkaat edellä, välttäneet liian pitkälle menevää suunnittelua, ratkaisseet ongelmat kun ne ovat tulleet vastaan (ei etukäteen) ja todenneet kuten Alf Rehn "sanomassa on juotain vikaa, jos kaikki pitävät siitä".

Ihminen on onnellinen kun hän saa toteuttaa itseään. Kuuluuko työpaikan siis olla se, jossa voi olla onnellinen ja toteuttaa itseään? Onko luovuus mukavaa?

Luovuusgurut aina sanovat, että ei saa pelätä epäonnistumista. Sen lisäksi pitää antaa mahdollisuus onnistua. Luovuus ei ole hohdokasta ja kivaa. Se on talttumatonta energiaa. Työnantajan pitäisi pystyä valjastamaan tämä energia oikeisiin asioihin.

Työssä on varmasti tärkeää työn autonomia ja palaute työstä. Motivoituneet ihmiset ovat tyytyväisiä ja tekevät hyvää laatua. Töissä päämäärän pitäisi olla selvä mutta keinojen valinnassa työntekijöiden vapausastetta tulisi nostaa. Ongelma on, jos emme edes tiedä työmme päämäärää. Silloin on sama mitä keinoja käytämme.

Pidä asiat yksinkertaisena. Tiedä päämääräsi. Valitse parhaat keinot. Onnellistu.

Hyvän elämän vallankumouksen ammattilaisena muutoksen tuulissa 28.2.2013

Kuusamotalo 28.2.2013

 

Perusturvajohtaja Vesa Isoviita avaa tilaisuudes

Ylilääkäri Niilo Keränen ja hänen kirjoittama mainio runo
Laho saho tuoreeks' terveeks'



Jutti-kana ja Jaana



Satu Kangas ja Anu Lämsä kertoivat ja näyttivät Hyvän elämän vallankumouksen tuloksia

Jaana Utti ja vallankumouksellisia

Perusturvalautakunnan puheenjohtaja Hemmo Heiskanen

 

Vesa ja Hemmo lausumassa kiitokset Jaanalle

Vallankumoukselliset!

Hyvän elämän vallankumouksen kärki - vallankumouksen mahdollistajat helmikuussa 2013. Reilu vuosi vallankumousta takana - paljon hyvän elämän askeleita edessä.

Hyvän elämän vallankumouksen periaatteet

 

Marraskuussa 2011 päätettiin tehdä hyvän elämän vallankumous. Unohtaa hallinnan kulttuuri ja liian totutuiksi käyneet tavat. Arvostaa kuitenkin menneessä kaikkea sitä arvokasta, mitä meillä on. Omaa kulttuuria, arjen luksusta. Revontulia, tähtitaivasta, metsää, maailman parasta ja turvallisinta lähiruokaa. Muistaa, että elämässä kaikkein tärkeintä on läheiset ja yhteinen arki. Tuolla joukolla päätettiin yhteiset periaatteet. Ne olivat arkisia sanoja, hienoihin muotoihin sovittamattomia sanoja. Kun niitä nyt neljännessä, ja toistaiseksi viimeisessä vallankumoussessiossa yhdessä katsomme, voi nähdä niiden mukaan yhdensuuntaisesti reilun vuoden jo eletyn.

 

Kiellettyjen sanojen lista? Ammattilaiset tekevät nyt työtä ja elävät arkea yhdessä asukkaiden kanssa heidän omissa kodeissaan. Asukkaiden hyvinvointi on keskiössä, hyvä ruoka ja merkityksellisten askareiden yhdessä tekeminen nousee keskiöön. Välillä käydään saunassa virkistymässä. Hyvän elämän vallankumouksessa ei surra käsiparien vähyyttä tyttöjen työtoimintaa tehdessä toimintayksiköiden osastoilla ja yksiköissä alentuneen toimintakyvyn väsyttäminä hygieniatiloissa potilaita käyttäen ennen ruokahuollon toimenpiteiden tuloa ... ja viriketoimintaan hauskoja pääsiäistipuja askartelemaan.



PERIAATTEET

- Ei kukkaisvallankumousta, tarvitaan kunnon aseet
- Eletään suunnilleen samaan suuntaan
- Lähdetään rakentamaan uutta
- Vallankumouksessa ja oppivassa organisaatiossa on paljon samaa
- Suunnataan kaikki olemassa olevat resurssit hyvään lopputulokseen
- Tarvitaan välittömästi näkyviä tekoja
- Tarvitaan joitakin pelisääntöjä
- Älä ala säätämään vaan tee kunnolla se, mitä teet
- Varautukaa tappioon
- Tukijoukot huolehtivat vallankumouksen tukemisesta
- Huomenna jokaisella on oltava joku vallankumoustehtävä
- Tehdään silloin töitä, kun asiakas hyötyy siitä eniten
- Käytäntöjä pitää muuttaa
- Työvuorot asiakaslähtöisiksi
- Esimiehen tehtävä on sanoa, mitä, missä ja milloin
- Vastarinta kuuluu asiaan
- Jämäkkyyttä enemmän
- Tuoda vahvemmin osaamista esille
- Mekin olemme asiakkaita ja meidän tulee vaatia
- Ei haikailla menneissä, vaan katse eteenpäin
- Me olemme asiakkaita varten
- Taloudellinen vastuu kirkastunut, käytämme veromarkkoja paremmin kuntalaisten hyväksi parhaalla mahdollisella tavalla
- Rajoja pitää uskaltaa rikkoa
- Pitää olla viisaasti hullu
- Kun työtä kehitetään luovasti, ei siihen tarvita taoudellisia resursseja lisää
- Kotipalvelun tärkein tehtävä on tuottaa elämäntapahoitoja
- Vallankumous hyvän elämän puolesta

KIELLETTYJEN SANOJEN LISTA

- Käsipari
- Tytöttely
- Osasto
- Yksikkö
- Toimintakyky
- Toimintayksikkö
- Hygieniatila
- Ruokahuolto
- Työtoiminta

- ViriketoimintaM

Vauhdikas vuosi :)

Potkurilla koulutukseen!

Tuvilla ja kotihoidossa kulunut vuosi on ollut vauhdikasta. Uusia tilanteita on tullut yhteistyön ja työn muutoksen myötä. Haasteita meillä on paljon ja yksi kerrallaan olemme yhdessä vieneet asioita loistavasti eteenpäin, pikku hiljaa ja asiakasta huomioiden. Työvuoromuutokset, kannettavat, kirjaaminen ja arjen ilot ovat osana arkipäivää.

Liikkumisen ilo niin tuvulla kuin kotihoidossa on ollut kantavana teemana viime vuonna. Kotihoidossa tantenpyöräily oli viime kesän hitti. Toivottavasti kevättalven iloksi ja hitiksi pääse ystävänpäivälahja: kirkkaan punainen potkuri. Hyvä asia on, kun potkuri on liikenteessä: hoitaja potkuttelee päivän reitit, potkuria hyödynnetään asiakkaan asioinnin mahdollistamiseen ja turvalliseen sekä mielekkääseen ulkoiluun. Eipä haittaa vaikka vaikka asiakas lykkää välillä hoitajaa :)

Potkurista tulee vaan niin hyvä mieli..... silmissä näkkee sen appelsiinimainoksen, jossa mummo potkuttelee hurjaa vauhtia ja huutaa: helemat paukkuu ja jahvat tulloo!!!! Aurinkoisia kelejä ulkoiluun!

- Anu

Kuka kirjoittaa tästä blogin?

Entiseen ei ole paluuta! Se on lause, joka tulee Hyvän Elämän Vallankumoukseen osallistuneilta työntekijöiltä. Olemme ihailtavan itsekriittisesti muuttaneet omia toimintatapojamme, tavoitteena lisätä yhteisöjemme kaikkien jäsenten hyvinvointia.

Arkemme koostuu elämyksistä, osallisuudesta ja valinnoista. Olemme pyrkineet pois näennäisestä asiakaslähtöisyydestä ja vahvistaneet oikeaa asiakaslähtöisyyttä. Mitä on oikea asiakaslähtöisyys? Se  on sitä, kun tunnistaa asiakkaan voimavarat, keskitytään niihin eikä pelkästään rajoitteisiin, tuetaan mahdollisimman normaalia arkea ja annetaan asiakkaille mahdollisuus olla oikeasti osallisena omassa arjessaan.

Meillä jokainen päivä on namipäivä! Luovuuden käyttö on sallittua, siihen itseasiassa houkutellaan ja sillä hekumoidaan. Onnistumisista ja iloista nautitaan yhdessä. Vahvistamme kaikkea sitä hyvää, mitä toivomme jatkossakin tapahtuvan. Tietoisesti olemme halunneet tuoda julkiseen keskusteluun ja tietoisuuteen sitä kaikkea hyvää, mitä meillä arjessa tapahtuu.  Kun porukalla jotain uutta taas ideoidaan, joku aina huudahtaa: "Kuka tekee tästä blogijutun?"

Uusia vallankumoustekoja olemme jälleen päättäneet. Ensi viikosta alkaen meidän aamut alkavat tuoreen sämpylän tai leivän paistamisella. Huomenna saamme leikkiä ja laulaa perinnelauluja eskarilaisten kanssa, ensi viikolla Naisten päivänä meillä on muotinäytös, kevätpäivän tasaus tarkoittaa meillä Ylistystä valolle - se näkyy hyvinvointipäivänä ja hemmotteluhetkinä. Pääsiäismunamaalaustalkoot on tulossa, kuten myös tietenkin Vapputanssit ja yhteinen Vappulounas. Saisimmekohan sopimaan vielä johonkin pilkkikisat?

Olemme siis jatkossakin näkyvillä :)

Välillä on aurinko paistanut

Aloitettiin vesisateessa, lopettiin lumisateessa, välillä on aurinko paistanut.

Olemme nähneet usvan keskeltä sellaista, mitä emme aiemmin huomanneet. Ennen vallankumousta olemme menneet niin kuin koulussa opetettiin. Tähän vallankumoukseen emme ole tarvinneet emmekä käyttäneet lisäbudjettia, vaan olemme todenneet, että niukkuudessa luovuus kukkii ja luovuudesta syntyy jopa taloudellisia säästöjä mm. järkevällä työvuorosuunnittelulla.

Työvuoroja olemme suunnitelleet asiakaslähtöisesti, josta hyötyvät myös työntekijät. Työn sisältöjä on kehitetty, olemme lähes paperiton sairaala ja hiljaista on raporteillakin. Aukioloaikoja on muutettu asiakasystävällisiksi mm. röntgenissä ja labrassa. Psykiatrin puolen kehitys toi yksikölle ensimmäisen vallankumouspalkinnon.

Uudet tuulet puhaltavat. Asiantuntijuutta on saatu lisää: mm. syöpähoitaja, asiantuntija fysioterapeutti ja lääkehoitaja.

- Triagea eli hoidon kiireellisyydenarviointia on ajettu sisään.
- Kuntouttavaa työotetta on kehitetty ja kehittäminen jatkuu
- Ajanvarauksettoman vastaanoton kehittäminen on vallankumousagendalla seuraavana vuorossa.
- Ruokahuollon ja tukipalveluiden yhteisiä prosesseja on kehitetty - soppa on saatu sakeammaksi, puuro helpommin syötäväksi ja syötettäväksi, graavikalan osalta taistelu jatkuu!

Siltoja rakentamaan

Isaac Newton sanoi aikanaan: "We build too many walls and not enough bridges." Kehitys kehittyy mutta olemmeko oppineet jotain? Rakennammeko nykyään siltoja vai yhä muureja ympärillemme? 

Puolankalaiset erosivat Kainuun maakuntamallista ja heidän sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunsa tuottaa yksityinen Attendo. En ota kantaa siihen, onko ratkaisu oikea vai väärä, kun en tunne asian taustoja mutta Newtonin lausahdus sai minut pohtimaan nykytilannetta.

Kun Attendo otti Puolankalaisten palvelut järjestettäväkseen, se totesi, että ihan kaikkea ei ole järkevää hoitaa itse. Niinpä he ottivat yhteyttä Kuusamoon ja kysyivät, joska voisivat ostaa joitakin palveluja. Meidän strategiassamme lukee melko voimakkaasti että teemme yhteistyötä yksityisen ja julkisen kesken ja sitä noudattaen Teimme sopimukset terveyskeskuslääkäripäivystyksestä, potilas- ja sosiaaliasiamiespalveluista, apteekkipalveluista ja vuodeosaston käytöstä. Muutamasta muustakin asiasta neuvoteltiin mutta totesimme että ne eivät olisi kokonaisuuden kannalta järkeviä kummallekaan osapuolelle. Sopimukset ovat pääasiassa muotoa: tietty peruskorvaus valmiuden ylläpidosta ja lisäksi maksu käytön mukaan. 

Homma on toiminut hyvin. Kuusamon ei ole juurikaan tarvinnut laittaa lisäresursseja palveluiden tuottamiseen vaan oleme pystyneet järjestämään ne omaa toimintaa uudelleen organisoimisella. Me olemme saaneet hieman lisätuloja ja Puolankalaiset tuotteita ja palveluita edullisesti.

Ainoat ongelmat ovat olleet vuodeosaston palveluiden käytössä. Vuodeosastolle piti tulla vain ns. helppoja potilaita eli potilaita suunniteltun jatkohoitoon tms. Muutaman kerran on kuitenkin käynyt niin, että kun Puolankalaista potilastanon ambulanssi kyydinnyt Kajaanin keskussairaalaan, hänet onkin käännytetty Kuusamon terveyskeskukseen. Onko käynyt niin, että joku on suuttunut Puolangan erosta ja rankaisee potilaita näin? Tuskin sentään mutta Valvira tutkii nyt asiaa. Tutkitaan ennen kuin hutkitaan.

Me haluamme kuitenkin jatkossakin olla rakentamassa siltoja. Yhteistyöllä on varmasti muurittelua parempi lopputulos.

Vallankumousta katsomaan

Reilu vuosi me ollaan saatu seurata vallankumouksen etenemistä. Kun te Vesan ja Niilon johdolla päätitte tehdä, ei vallankumouksellisia ajatuksia vielä kuulunut. Odoteltiin valtiovallan ratkaisuja kautta maan ja ihmeteltiin mitä pitäisi tehdä. Kuusamossa asiat ovat toisin - siellä on totuttu tekemään itse. Nyt täällä etelässä ihmiset puhuvat vallankumouksesta. Että sellainen tarvittaisiin. Että nyt ei voi enää odottaa. Että nyt asukkaat on nostettava keskiöön, osallistumaan ja päättämään omasta elämästään. Että ihan aletaan tekemään asioita reippaasti säännöistä ja vanhoista - niin kuin hyvä tulee. Vähän arkista anarkiaa, tavoitteena kaikkien hyvä elämä.

Sitä te olette nyt tehneet. Tuntuu, että kaikki hyvä on mahdollista. Teillä oli pieni kysely vallankumousjoukolle ihan vain uuden talon kylpyammeista. Kysymys ja vastaukset näytti tältä;

 

 

 

Kenenkään mielestä ei ollut tarpeen jättää pois tai siirtää edes kylpyameiden tuloa, vaikka se on käytännössä mahdotonta. Eikä sitten oikeasti ole sitä. Kuusamossa. Muualla olisi.

 

Olemme käyneet katsomassa miten etenette. Telttasauna oli uskomaton. Kanat eivät ole vain kanoja vaan vaikuttavat kaikkeen. Ruoka on muuttunut. Odotamme innolla ruokablogia. Hyvää elämää se on. Terveyskeskuksessakin tunnelma on paremapi kuin monessa eteläisessä kahvilassa.

 

Vallankumous on lähtenyt leviämään Ranualle. Ensi viikolla se jatkuu Taivalkoskella. Ei mikään ihme, kun perusturvajohtajat molemmista olivat seurassanne. Helmikuun lopussa tulemme katsomaan mitä kaikkea on tapahtunut - jännittävää tavata teidät kaikki. Vallankumouslaiset.

 

Onko jotain mitä haluaisit meidän miettivän jo ennakkoon? Onko jotain, mihin ehdottomasti kannattaa tutustua? Voit lähettää meille tietoa ja tunnelmia Kuusamosta. Sähköpostia Jaana Utille ja Ville Mäkelälle. Me olemme Tamora Oy:stä molemmat ja olemme hieman kannustaneet vallankumoukseen, Ennenkaikkea haluamme kertoa muille askeleistanne hyvän elämän puolesta.

 

 

 

 



Miksi me alettiin?

Reilu vuosi, pian puolitoista, hyvän elämän vallankumousta on takana. Blogeja siitä on vasta kolme kuukautta mutta näitäkin on lukenut jo 10.000 ihmistä. Tai tarkalleen 9.907 mutta pian menee rikki tuo maaginen raja, jonka saavuttamiseen luulin kuluvan pienen iäisyyden. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittäminen näyttää kiinnostavan yllättävän montaa. Vaikka kyllähän se melkein kaikkia meitä tavalla tai toisella koskeekin.

Kehittämistä on tietenkin ollut aina mutta miksi me halusimme ottaa tiikerinloikan? Rehellisesti: en minä edes tiennyt, että haluamme. Mutta mitä siinä esimies voi jos porukka saa draivin päälle. Lähinnä päätin olla jarruttelematta.

Jotakin kehitystä pitää tietysti olla. Suurin virhe on tehdä niin kuin aina ennenkin. Sanotaan, että mikään ei pelastava menestyvää yritystä. Ymmärrän sen niin, että menestykseen ei saa jäädä paistattelemaan, vaan muuttumista on tapahduttava. Kaikki tietävät että sillä ei menesty, että tehdään niin kuin aina ennenkin.

Menestyjänkin pitää pohtia, oliko menestys seurausta toimenpiteistä, vai syntyikö se niistä huolimatta. Pitää myös miettiä, ovatko olosuhteet ja ympäristö nyt ja tulevaisuudessa samanlaiset. Vielä pitää pohtia miksi vanha malli toimi (jos se nyt koskaan edes toimi).

Aika yleistä on, että toimitaan ideologioiden tai uskomusten varassa. Pitää vähintäänkin tiedostaa, mikä on intuition ja maailmankatsomuksen ohjaava vaikutus. Vaikuttavatko intuitio ja uskomukset tiedonkeruuseen ja analysointiin ja vaikuttaako organisaatiokulttuuri tiedonkeruuseen ja analysointiin?

Se, että tietää mitä pitää tehdä, ei tietenkään riitä jos

• Puhe korvaa teot
• Muistaminen korvaa ajattelun
• Pelko estää toimimasta tiedon varassa
• Mittaaminen hämärtää arvioinnin
• Kilpailu muuttaa kaverit vihollisiksi

Niinpä me päätimme ryhtyä hommiin heti, ilman asioiden lopullista suunnittelua. Ensimmäiset toimenpiteet pantiin käytäntöön alle kuukausi suunnittelun aloittamisesta. Otimme mukaan kehittämistoimintaan niin esimiehet, työntekijät kuin asiakkaatkin, sillä asiakkaillehan me työtä teemme. Päätimme olla pelkäämättä virheitä, sillä harha-askelia tulee varmasti.  Mittareihin ei ainakaan aluksi keskitytty mutta jonkinlaista arviota ja palautetta olemme keränneet koko ajan. Ja vielä lopuksi päätimme tehdä asiat yhdessä. Kaiki kehittävät omassa työssään jotain ja opimme toinen toisiltamme.

Lyhyesti: me alettiin, jotta selviäisimme muuttuvassa maailmassa. Se nimittäin muuttuu, vaikka kuinka tekisimme toisenlaisen päätöksen tai vain ummistaisimme silmämme.

Kanoille uudet sängyt?

Se oli vain viesti vastaajassani: Unikulmasta päivää. Meidän toimitusjohtajamme oli jostain kuullut että teillä siellä Kuusamossa asioita tehdään rohkeasti uudella tavalla. Teillä on siellä pari kanalaakin.  Voitko soitella takaisin?

Soitinhan minä. Soitan aina kun jättää viestin. Sekin meni vastaajaan. Kysyin että ajattelitteko tarjota meidän kanoille sänkyjä.

Lopulta tavoitimme toisemme. Eivät he ajatelleet tarjota kanoillemme sänkyjä mutta olivat kyllä kiinnostuneita vanhustenhuollon kehittämisestä, uusista trendeistä jne. ja lupasivat tulla käymään ihan lähiaikoina ja tuovansa mukana vieraita ja kiinnostuneita myös Saksasta.

Keskusteluissa sovimme, että vieraidemme pääkohde on hyvän elämän vallankumouspalkinnon vuonna 2012 voittaneet asumisen ja kuntoutumisen yksiköt.

Tervetuloa. Huomaatte että me ei tehdä mitään ihmeellistä. Olemme kyllä lopettaneet resurssi-itkun, alkaneet kuuntelemaan asiakkaita, muuttaneet työntekijöiden työvuoroja asiakastarpeiden mukaisesti, ottaneet leijonilta telttasaunan vanhustenhuollon yksikköömme, uudistaneet kuntosalimme jne. mutta kaikki nämä ovat ihan tavallisia hommia. Olemme ns. menneet mukavuusalueen ulkopuolelle ja alkaneet miettimään asioita uudella tavalla. Mielellämme otamme vieraita vastaan sillä haluamme myös saada palautetta toiminnastamme ja oppia koko ajan uutta.

Sen, joka ei näe, on parasta kulkea hiljaa!

Luen parhaillaan niinkin tuoretta teosta kuin Francis Baconin filosofisia mietelmiä. Meneillään oleva kappale kertoo teeskentelystä ja ulkokultaisuudesta. ”Ulkokultaisuuteen turvautuvat raukkamaiset ihmiset, jotka arkaillen toimivat, sillä siltä, joka tietää, milloin totuus on sanottava ja joka sen lausuu julki, vaaditaan terävää järkeä ja rohkeata mieltä. Senvuoksi heikoimmat politikot tavallisesti ovat suurimpia teeskentelijöitä.”

Hyvän elämän vallankumousta on nyt tehty melko tarkalleen vuosi sillä suunnittelu alkoi marraskuussa 2011 ja toteutus pitkällisten pohdintojen jälkeen joulukuussa samana vuonna. Nuo Baconin pohdinnat väkisinkin palauttivat minut ajassa taaksepäin. Me löysimme totuuden. Totuus oli, että vaikka luulemme toimivamme hyvin ja asiakkaan parhaaksi niin todellisuudessa meillä oli paljon parannettavaa. Meillä on esimiehiä, joilla on Baconin sanoin terävää järkeä ja rohkeata mieltä. Mutta esimiehillähän töitä ei tehdä. Tarpeet ovat muuttuneet ja työntekijät ovat muuttuneet. Työtä ei voi tehdä samoin kuin aiemmin. Työntekijät eivät enää ole hallintoalamaisia jotka toimivat kuten määräillään. Työntekijät haluavat saada työstä tyydytystä, kokea haasteita, kehittyä, tuntea itsensä tarpeelliseksi, toimia tiimissä.

Näitä tarpeita on Suomessakin ratkaistu monella tapaa. Nuorista, uuden kulttuurin työntekijöistä on muodostettu omia tiimejä, sosiaalisen median käyttö on saatettu jossain kieltää (ja samalla kieltää tulevaisuus), on perustettu tulevaisyysryhmiä jne. Me näimme tulevaisuuden toisella tavalla. Me päätimme juosta. Ei mekään tulevaisuutta selkeänä nähty. Idea oli kuitenkin olemassa, vaikka emme vielä tienneetkään miten kaikki yksityiskohdat toteutetaan. Toteuttaminen kuitenkin aloitettiin heti ja tuloksia voi lukea blogin muista osista.

Viime joulujuhlissa jaettin myös ensimmäinen Hyvän elämän vallankumouspalkinto. Kunnikirjan ja 2000 euroa pokkasi päihde- ja mielenterveysyksikkö. Suurimpina ansioina oli nopeasti tehty laitoshoidon vähentäminen ja avohoidon lisääminen sekä koko toimintakulttuurin muuttaminen asiakaslähtöiseksi. Asiakastyytyväisyys kasvoi, kulut puolittuivat erikoissairaanhoidon osalta, työntekijöiden sairauslomat tippuivat dramaattisesti ja yhteistyö kolmannen sektorin ja omaisten kanssa lisääntyi.

Seuraava palkinto jaetaan muutaman päivän kuluttua. Voittaja on selvillä mutta ei vielä julkisuudessa. Ansiot ovat kuitenkin vähintään samaa luokkaa kuin viime vuonna. Se yksikkö, joka pian voittajaksi julistetaan, on nähnyt. Koko porukka on voinut juosta kunnallinen perinne huomioon ottaen ennätysvauhtia. Henkilökohtaisesti kumarran heille jo nyt. Muutkin voivat tehdä sen perjantain jälkeen.

Intohimoa

Olen urani aikana valinnut töihin arviolta 400 ihmistä. Osa valinnoista on onnistunut paremmin ja osa loistavasti mutta mikä yhdistää näitä todellisia onnistumisia. Ei todellakaan pitkä kokemus kyseisistä tehtävistä, ei unelmapaperit, ei, ei ja ei... Loistavia valintoja yhdistää työntekijöiden intohimo. Heillä pitää olla halua kehittää itseään ja työtä. Luova hulluus ei ole haitta. Perustaidot ja koulutus pitää tietenkin olla mutta iso osa taidoista opitaan töissä ja pienet puutteet taidoissa ovat korjattavista halulla ja avoimella mielellä.

Harjoittelen isoveljeni kanssa rekrytointia puhelimitse.

Ilman työkaluja ei hommista tule mitään. Kuusamossa olen halunnut olla mukana henkilövalinnoissa, jotta olen voinut varmistaa sellaisen porukan saamisen, jolla työn kehittäminen ja todellinen päämäärä -asiakkaan hyvän elämän mahdollistaminen- onnistuisi. Ilman oikeita ihmisiä vanhustenhuollon asiakkaat eivät olisi päässeet telttasaunaan, heidän aamunsa asumisyksiköissä olisivat vieläkin yhtä odottelua ja soittokellojen pirinää, röntgenissä odoteltaisiin ovien aukeamista, ruskaretki Rukalle olisi jäänyt haaveeksi, kehitysvammaisille ei olisi tarjottu käsihoitoja, levytanssit eivät olisi hurmanneet asiakkaita, työntekijät istuisivat raporteilla asiakkaiden palvelemisen sijaan, ruusut eivät kukkisi ja Keron karhut olisivat jääneet näkemättä, ja paljon muuta olisi jäänyt tekemättä. Ja rahaa olisi kulunut nykyistä enemmän.

Työntekijöiden täytyy haluta parempaa. Pitää uskaltaa yrittää. Ei saa pelätä epäonnistumista. Kevään aikana aiomme kokeilla ajanvarauksetonta lääkärinvastaanottoa. Uskomme että onnistuessaan se saa kaikki tyytyväisiksi mutta jos epäonnistumme niin mitä sitten. Yhdessä olemme tämänkin päättäneet. Yhdessä menestymme. Yhdessä yritämme uudestaan ja enimmäkseen onnistumme.