Marraskuussa 2011 Kuusamon, Ranuan ja Taivalkosken perusturvajohto kokoontui yhteen. Oli tunnistettu, että Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä on ajautumassa kriisiin. Huoli oli vallannut koko valtakunnan ja tuntui siltä, että hätääntyneinä oltiin tarttumassa vääriin keinoihin. Täällä todettiin, että rakenteelliset ratkaisut eivät auta, ylhäältä alas valuva muutos on auttamatta voimaton, paperille jäävät selvitykset ja suunnitelmat vain lamaannuttavat ja pieneen pipertelyyn ei ole aikaa. Päätettiin nostaa ihminen keskiöön ja tehdä Hyvän Elämän Vallankumous.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Välillä on aurinko paistanut

Aloitettiin vesisateessa, lopettiin lumisateessa, välillä on aurinko paistanut.

Olemme nähneet usvan keskeltä sellaista, mitä emme aiemmin huomanneet. Ennen vallankumousta olemme menneet niin kuin koulussa opetettiin. Tähän vallankumoukseen emme ole tarvinneet emmekä käyttäneet lisäbudjettia, vaan olemme todenneet, että niukkuudessa luovuus kukkii ja luovuudesta syntyy jopa taloudellisia säästöjä mm. järkevällä työvuorosuunnittelulla.

Työvuoroja olemme suunnitelleet asiakaslähtöisesti, josta hyötyvät myös työntekijät. Työn sisältöjä on kehitetty, olemme lähes paperiton sairaala ja hiljaista on raporteillakin. Aukioloaikoja on muutettu asiakasystävällisiksi mm. röntgenissä ja labrassa. Psykiatrin puolen kehitys toi yksikölle ensimmäisen vallankumouspalkinnon.

Uudet tuulet puhaltavat. Asiantuntijuutta on saatu lisää: mm. syöpähoitaja, asiantuntija fysioterapeutti ja lääkehoitaja.

- Triagea eli hoidon kiireellisyydenarviointia on ajettu sisään.
- Kuntouttavaa työotetta on kehitetty ja kehittäminen jatkuu
- Ajanvarauksettoman vastaanoton kehittäminen on vallankumousagendalla seuraavana vuorossa.
- Ruokahuollon ja tukipalveluiden yhteisiä prosesseja on kehitetty - soppa on saatu sakeammaksi, puuro helpommin syötäväksi ja syötettäväksi, graavikalan osalta taistelu jatkuu!

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Siltoja rakentamaan

Isaac Newton sanoi aikanaan: "We build too many walls and not enough bridges." Kehitys kehittyy mutta olemmeko oppineet jotain? Rakennammeko nykyään siltoja vai yhä muureja ympärillemme? 

Puolankalaiset erosivat Kainuun maakuntamallista ja heidän sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunsa tuottaa yksityinen Attendo. En ota kantaa siihen, onko ratkaisu oikea vai väärä, kun en tunne asian taustoja mutta Newtonin lausahdus sai minut pohtimaan nykytilannetta.

Kun Attendo otti Puolankalaisten palvelut järjestettäväkseen, se totesi, että ihan kaikkea ei ole järkevää hoitaa itse. Niinpä he ottivat yhteyttä Kuusamoon ja kysyivät, joska voisivat ostaa joitakin palveluja. Meidän strategiassamme lukee melko voimakkaasti että teemme yhteistyötä yksityisen ja julkisen kesken ja sitä noudattaen Teimme sopimukset terveyskeskuslääkäripäivystyksestä, potilas- ja sosiaaliasiamiespalveluista, apteekkipalveluista ja vuodeosaston käytöstä. Muutamasta muustakin asiasta neuvoteltiin mutta totesimme että ne eivät olisi kokonaisuuden kannalta järkeviä kummallekaan osapuolelle. Sopimukset ovat pääasiassa muotoa: tietty peruskorvaus valmiuden ylläpidosta ja lisäksi maksu käytön mukaan. 

Homma on toiminut hyvin. Kuusamon ei ole juurikaan tarvinnut laittaa lisäresursseja palveluiden tuottamiseen vaan oleme pystyneet järjestämään ne omaa toimintaa uudelleen organisoimisella. Me olemme saaneet hieman lisätuloja ja Puolankalaiset tuotteita ja palveluita edullisesti.

Ainoat ongelmat ovat olleet vuodeosaston palveluiden käytössä. Vuodeosastolle piti tulla vain ns. helppoja potilaita eli potilaita suunniteltun jatkohoitoon tms. Muutaman kerran on kuitenkin käynyt niin, että kun Puolankalaista potilastanon ambulanssi kyydinnyt Kajaanin keskussairaalaan, hänet onkin käännytetty Kuusamon terveyskeskukseen. Onko käynyt niin, että joku on suuttunut Puolangan erosta ja rankaisee potilaita näin? Tuskin sentään mutta Valvira tutkii nyt asiaa. Tutkitaan ennen kuin hutkitaan.

Me haluamme kuitenkin jatkossakin olla rakentamassa siltoja. Yhteistyöllä on varmasti muurittelua parempi lopputulos.

perjantai 8. helmikuuta 2013

Vallankumousta katsomaan

Reilu vuosi me ollaan saatu seurata vallankumouksen etenemistä. Kun te Vesan ja Niilon johdolla päätitte tehdä, ei vallankumouksellisia ajatuksia vielä kuulunut. Odoteltiin valtiovallan ratkaisuja kautta maan ja ihmeteltiin mitä pitäisi tehdä. Kuusamossa asiat ovat toisin - siellä on totuttu tekemään itse. Nyt täällä etelässä ihmiset puhuvat vallankumouksesta. Että sellainen tarvittaisiin. Että nyt ei voi enää odottaa. Että nyt asukkaat on nostettava keskiöön, osallistumaan ja päättämään omasta elämästään. Että ihan aletaan tekemään asioita reippaasti säännöistä ja vanhoista - niin kuin hyvä tulee. Vähän arkista anarkiaa, tavoitteena kaikkien hyvä elämä.
Sitä te olette nyt tehneet. Tuntuu, että kaikki hyvä on mahdollista. Teillä oli pieni kysely vallankumousjoukolle ihan vain uuden talon kylpyammeista. Kysymys ja vastaukset näytti tältä;
 
 
 
Kenenkään mielestä ei ollut tarpeen jättää pois tai siirtää edes kylpyameiden tuloa, vaikka se on käytännössä mahdotonta. Eikä sitten oikeasti ole sitä. Kuusamossa. Muualla olisi.
 
Olemme käyneet katsomassa miten etenette. Telttasauna oli uskomaton. Kanat eivät ole vain kanoja vaan vaikuttavat kaikkeen. Ruoka on muuttunut. Odotamme innolla ruokablogia. Hyvää elämää se on. Terveyskeskuksessakin tunnelma on paremapi kuin monessa eteläisessä kahvilassa.
 
Vallankumous on lähtenyt leviämään Ranualle. Ensi viikolla se jatkuu Taivalkoskella. Ei mikään ihme, kun perusturvajohtajat molemmista olivat seurassanne. Helmikuun lopussa tulemme katsomaan mitä kaikkea on tapahtunut - jännittävää tavata teidät kaikki. Vallankumouslaiset.
 
Onko jotain mitä haluaisit meidän miettivän jo ennakkoon? Onko jotain, mihin ehdottomasti kannattaa tutustua? Voit lähettää meille tietoa ja tunnelmia Kuusamosta. Sähköpostia Jaana Utille ja Ville Mäkelälle. Me olemme Tamora Oy:stä molemmat ja olemme hieman kannustaneet vallankumoukseen, Ennenkaikkea haluamme kertoa muille askeleistanne hyvän elämän puolesta.
 
 
 
 


lauantai 19. tammikuuta 2013

Miksi me alettiin?

Reilu vuosi, pian puolitoista, hyvän elämän vallankumousta on takana. Blogeja siitä on vasta kolme kuukautta mutta näitäkin on lukenut jo 10.000 ihmistä. Tai tarkalleen 9.907 mutta pian menee rikki tuo maaginen raja, jonka saavuttamiseen luulin kuluvan pienen iäisyyden. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittäminen näyttää kiinnostavan yllättävän montaa. Vaikka kyllähän se melkein kaikkia meitä tavalla tai toisella koskeekin.

Kehittämistä on tietenkin ollut aina mutta miksi me halusimme ottaa tiikerinloikan? Rehellisesti: en minä edes tiennyt, että haluamme. Mutta mitä siinä esimies voi jos porukka saa draivin päälle. Lähinnä päätin olla jarruttelematta.

Jotakin kehitystä pitää tietysti olla. Suurin virhe on tehdä niin kuin aina ennenkin. Sanotaan, että mikään ei pelastava menestyvää yritystä. Ymmärrän sen niin, että menestykseen ei saa jäädä paistattelemaan, vaan muuttumista on tapahduttava. Kaikki tietävät että sillä ei menesty, että tehdään niin kuin aina ennenkin.

Menestyjänkin pitää pohtia, oliko menestys seurausta toimenpiteistä, vai syntyikö se niistä huolimatta. Pitää myös miettiä, ovatko olosuhteet ja ympäristö nyt ja tulevaisuudessa samanlaiset. Vielä pitää pohtia miksi vanha malli toimi (jos se nyt koskaan edes toimi).

Aika yleistä on, että toimitaan ideologioiden tai uskomusten varassa. Pitää vähintäänkin tiedostaa, mikä on intuition ja maailmankatsomuksen ohjaava vaikutus. Vaikuttavatko intuitio ja uskomukset tiedonkeruuseen ja analysointiin ja vaikuttaako organisaatiokulttuuri tiedonkeruuseen ja analysointiin?

Se, että tietää mitä pitää tehdä, ei tietenkään riitä jos

  • Puhe korvaa teot
  • Muistaminen korvaa ajattelun
  • Pelko estää toimimasta tiedon varassa
  • Mittaaminen hämärtää arvioinnin
  • Kilpailu muuttaa kaverit vihollisiksi
Niinpä me päätimme ryhtyä hommiin heti, ilman asioiden lopullista suunnittelua. Ensimmäiset toimenpiteet pantiin käytäntöön alle kuukausi suunnittelun aloittamisesta. Otimme mukaan kehittämistoimintaan niin esimiehet, työntekijät kuin asiakkaatkin, sillä asiakkaillehan me työtä teemme. Päätimme olla pelkäämättä virheitä, sillä harha-askelia tulee varmasti.  Mittareihin ei ainakaan aluksi keskitytty mutta jonkinlaista arviota ja palautetta olemme keränneet koko ajan. Ja vielä lopuksi päätimme tehdä asiat yhdessä. Kaiki kehittävät omassa työssään jotain ja opimme toinen toisiltamme.

Lyhyesti: me alettiin, jotta selviäisimme muuttuvassa maailmassa. Se nimittäin muuttuu, vaikka kuinka tekisimme toisenlaisen päätöksen tai vain ummistaisimme silmämme.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Kanoille uudet sängyt?

Se oli vain viesti vastaajassani: Unikulmasta päivää. Meidän toimitusjohtajamme oli jostain kuullut että teillä siellä Kuusamossa asioita tehdään rohkeasti uudella tavalla. Teillä on siellä pari kanalaakin.  Voitko soitella takaisin?

Soitinhan minä. Soitan aina kun jättää viestin. Sekin meni vastaajaan. Kysyin että ajattelitteko tarjota meidän kanoille sänkyjä.

Lopulta tavoitimme toisemme. Eivät he ajatelleet tarjota kanoillemme sänkyjä mutta olivat kyllä kiinnostuneita vanhustenhuollon kehittämisestä, uusista trendeistä jne. ja lupasivat tulla käymään ihan lähiaikoina ja tuovansa mukana vieraita ja kiinnostuneita myös Saksasta.

Keskusteluissa sovimme, että vieraidemme pääkohde on hyvän elämän vallankumouspalkinnon vuonna 2012 voittaneet asumisen ja kuntoutumisen yksiköt.

Tervetuloa. Huomaatte että me ei tehdä mitään ihmeellistä. Olemme kyllä lopettaneet resurssi-itkun, alkaneet kuuntelemaan asiakkaita, muuttaneet työntekijöiden työvuoroja asiakastarpeiden mukaisesti, ottaneet leijonilta telttasaunan vanhustenhuollon yksikköömme, uudistaneet kuntosalimme jne. mutta kaikki nämä ovat ihan tavallisia hommia. Olemme ns. menneet mukavuusalueen ulkopuolelle ja alkaneet miettimään asioita uudella tavalla. Mielellämme otamme vieraita vastaan sillä haluamme myös saada palautetta toiminnastamme ja oppia koko ajan uutta.

torstai 13. joulukuuta 2012

Sen, joka ei näe, on parasta kulkea hiljaa!

Luen parhaillaan niinkin tuoretta teosta kuin Francis Baconin filosofisia mietelmiä. Meneillään oleva kappale kertoo teeskentelystä ja ulkokultaisuudesta. ”Ulkokultaisuuteen turvautuvat raukkamaiset ihmiset, jotka arkaillen toimivat, sillä siltä, joka tietää, milloin totuus on sanottava ja joka sen lausuu julki, vaaditaan terävää järkeä ja rohkeata mieltä. Senvuoksi heikoimmat politikot tavallisesti ovat suurimpia teeskentelijöitä.”

Hyvän elämän vallankumousta on nyt tehty melko tarkalleen vuosi sillä suunnittelu alkoi marraskuussa 2011 ja toteutus pitkällisten pohdintojen jälkeen joulukuussa samana vuonna. Nuo Baconin pohdinnat väkisinkin palauttivat minut ajassa taaksepäin. Me löysimme totuuden. Totuus oli, että vaikka luulemme toimivamme hyvin ja asiakkaan parhaaksi niin todellisuudessa meillä oli paljon parannettavaa. Meillä on esimiehiä, joilla on Baconin sanoin terävää järkeä ja rohkeata mieltä. Mutta esimiehillähän töitä ei tehdä. Tarpeet ovat muuttuneet ja työntekijät ovat muuttuneet. Työtä ei voi tehdä samoin kuin aiemmin. Työntekijät eivät enää ole hallintoalamaisia jotka toimivat kuten määräillään. Työntekijät haluavat saada työstä tyydytystä, kokea haasteita, kehittyä, tuntea itsensä tarpeelliseksi, toimia tiimissä.

Näitä tarpeita on Suomessakin ratkaistu monella tapaa. Nuorista, uuden kulttuurin työntekijöistä on muodostettu omia tiimejä, sosiaalisen median käyttö on saatettu jossain kieltää (ja samalla kieltää tulevaisuus), on perustettu tulevaisyysryhmiä jne. Me näimme tulevaisuuden toisella tavalla. Me päätimme juosta. Ei mekään tulevaisuutta selkeänä nähty. Idea oli kuitenkin olemassa, vaikka emme vielä tienneetkään miten kaikki yksityiskohdat toteutetaan. Toteuttaminen kuitenkin aloitettiin heti ja tuloksia voi lukea blogin muista osista.

Viime joulujuhlissa jaettin myös ensimmäinen Hyvän elämän vallankumouspalkinto. Kunnikirjan ja 2000 euroa pokkasi päihde- ja mielenterveysyksikkö. Suurimpina ansioina oli nopeasti tehty laitoshoidon vähentäminen ja avohoidon lisääminen sekä koko toimintakulttuurin muuttaminen asiakaslähtöiseksi. Asiakastyytyväisyys kasvoi, kulut puolittuivat erikoissairaanhoidon osalta, työntekijöiden sairauslomat tippuivat dramaattisesti ja yhteistyö kolmannen sektorin ja omaisten kanssa lisääntyi.

Seuraava palkinto jaetaan muutaman päivän kuluttua. Voittaja on selvillä mutta ei vielä julkisuudessa. Ansiot ovat kuitenkin vähintään samaa luokkaa kuin viime vuonna. Se yksikkö, joka pian voittajaksi julistetaan, on nähnyt. Koko porukka on voinut juosta kunnallinen perinne huomioon ottaen ennätysvauhtia. Henkilökohtaisesti kumarran heille jo nyt. Muutkin voivat tehdä sen perjantain jälkeen.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Intohimoa

Olen urani aikana valinnut töihin arviolta 400 ihmistä. Osa valinnoista on onnistunut paremmin ja osa loistavasti mutta mikä yhdistää näitä todellisia onnistumisia. Ei todellakaan pitkä kokemus kyseisistä tehtävistä, ei unelmapaperit, ei, ei ja ei... Loistavia valintoja yhdistää työntekijöiden intohimo. Heillä pitää olla halua kehittää itseään ja työtä. Luova hulluus ei ole haitta. Perustaidot ja koulutus pitää tietenkin olla mutta iso osa taidoista opitaan töissä ja pienet puutteet taidoissa ovat korjattavista halulla ja avoimella mielellä.
Harjoittelen isoveljeni kanssa rekrytointia puhelimitse.

Ilman työkaluja ei hommista tule mitään. Kuusamossa olen halunnut olla mukana henkilövalinnoissa, jotta olen voinut varmistaa sellaisen porukan saamisen, jolla työn kehittäminen ja todellinen päämäärä -asiakkaan hyvän elämän mahdollistaminen- onnistuisi. Ilman oikeita ihmisiä vanhustenhuollon asiakkaat eivät olisi päässeet telttasaunaan, heidän aamunsa asumisyksiköissä olisivat vieläkin yhtä odottelua ja soittokellojen pirinää, röntgenissä odoteltaisiin ovien aukeamista, ruskaretki Rukalle olisi jäänyt haaveeksi, kehitysvammaisille ei olisi tarjottu käsihoitoja, levytanssit eivät olisi hurmanneet asiakkaita, työntekijät istuisivat raporteilla asiakkaiden palvelemisen sijaan, ruusut eivät kukkisi ja Keron karhut olisivat jääneet näkemättä, ja paljon muuta olisi jäänyt tekemättä. Ja rahaa olisi kulunut nykyistä enemmän.

Työntekijöiden täytyy haluta parempaa. Pitää uskaltaa yrittää. Ei saa pelätä epäonnistumista. Kevään aikana aiomme kokeilla ajanvarauksetonta lääkärinvastaanottoa. Uskomme että onnistuessaan se saa kaikki tyytyväisiksi mutta jos epäonnistumme niin mitä sitten. Yhdessä olemme tämänkin päättäneet. Yhdessä menestymme. Yhdessä yritämme uudestaan ja enimmäkseen onnistumme.