Olen urani aikana valinnut töihin arviolta 400 ihmistä. Osa valinnoista on onnistunut paremmin ja osa loistavasti mutta mikä yhdistää näitä todellisia onnistumisia. Ei todellakaan pitkä kokemus kyseisistä tehtävistä, ei unelmapaperit, ei, ei ja ei... Loistavia valintoja yhdistää työntekijöiden intohimo. Heillä pitää olla halua kehittää itseään ja työtä. Luova hulluus ei ole haitta. Perustaidot ja koulutus pitää tietenkin olla mutta iso osa taidoista opitaan töissä ja pienet puutteet taidoissa ovat korjattavista halulla ja avoimella mielellä.
Harjoittelen isoveljeni kanssa rekrytointia puhelimitse.
Ilman työkaluja ei hommista tule mitään. Kuusamossa olen halunnut olla mukana henkilövalinnoissa, jotta olen voinut varmistaa sellaisen porukan saamisen, jolla työn kehittäminen ja todellinen päämäärä -asiakkaan hyvän elämän mahdollistaminen- onnistuisi. Ilman oikeita ihmisiä vanhustenhuollon asiakkaat eivät olisi päässeet telttasaunaan, heidän aamunsa asumisyksiköissä olisivat vieläkin yhtä odottelua ja soittokellojen pirinää, röntgenissä odoteltaisiin ovien aukeamista, ruskaretki Rukalle olisi jäänyt haaveeksi, kehitysvammaisille ei olisi tarjottu käsihoitoja, levytanssit eivät olisi hurmanneet asiakkaita, työntekijät istuisivat raporteilla asiakkaiden palvelemisen sijaan, ruusut eivät kukkisi ja Keron karhut olisivat jääneet näkemättä, ja paljon muuta olisi jäänyt tekemättä. Ja rahaa olisi kulunut nykyistä enemmän.
Työntekijöiden täytyy haluta parempaa. Pitää uskaltaa yrittää. Ei saa pelätä epäonnistumista. Kevään aikana aiomme kokeilla ajanvarauksetonta lääkärinvastaanottoa. Uskomme että onnistuessaan se saa kaikki tyytyväisiksi mutta jos epäonnistumme niin mitä sitten. Yhdessä olemme tämänkin päättäneet. Yhdessä menestymme. Yhdessä yritämme uudestaan ja enimmäkseen onnistumme.
