Marraskuussa 2011 Kuusamon, Ranuan ja Taivalkosken perusturvajohto kokoontui yhteen. Oli tunnistettu, että Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä on ajautumassa kriisiin. Huoli oli vallannut koko valtakunnan ja tuntui siltä, että hätääntyneinä oltiin tarttumassa vääriin keinoihin. Täällä todettiin, että rakenteelliset ratkaisut eivät auta, ylhäältä alas valuva muutos on auttamatta voimaton, paperille jäävät selvitykset ja suunnitelmat vain lamaannuttavat ja pieneen pipertelyyn ei ole aikaa. Päätettiin nostaa ihminen keskiöön ja tehdä Hyvän Elämän Vallankumous.

torstai 13. joulukuuta 2012

Sen, joka ei näe, on parasta kulkea hiljaa!

Luen parhaillaan niinkin tuoretta teosta kuin Francis Baconin filosofisia mietelmiä. Meneillään oleva kappale kertoo teeskentelystä ja ulkokultaisuudesta. ”Ulkokultaisuuteen turvautuvat raukkamaiset ihmiset, jotka arkaillen toimivat, sillä siltä, joka tietää, milloin totuus on sanottava ja joka sen lausuu julki, vaaditaan terävää järkeä ja rohkeata mieltä. Senvuoksi heikoimmat politikot tavallisesti ovat suurimpia teeskentelijöitä.”

Hyvän elämän vallankumousta on nyt tehty melko tarkalleen vuosi sillä suunnittelu alkoi marraskuussa 2011 ja toteutus pitkällisten pohdintojen jälkeen joulukuussa samana vuonna. Nuo Baconin pohdinnat väkisinkin palauttivat minut ajassa taaksepäin. Me löysimme totuuden. Totuus oli, että vaikka luulemme toimivamme hyvin ja asiakkaan parhaaksi niin todellisuudessa meillä oli paljon parannettavaa. Meillä on esimiehiä, joilla on Baconin sanoin terävää järkeä ja rohkeata mieltä. Mutta esimiehillähän töitä ei tehdä. Tarpeet ovat muuttuneet ja työntekijät ovat muuttuneet. Työtä ei voi tehdä samoin kuin aiemmin. Työntekijät eivät enää ole hallintoalamaisia jotka toimivat kuten määräillään. Työntekijät haluavat saada työstä tyydytystä, kokea haasteita, kehittyä, tuntea itsensä tarpeelliseksi, toimia tiimissä.

Näitä tarpeita on Suomessakin ratkaistu monella tapaa. Nuorista, uuden kulttuurin työntekijöistä on muodostettu omia tiimejä, sosiaalisen median käyttö on saatettu jossain kieltää (ja samalla kieltää tulevaisuus), on perustettu tulevaisyysryhmiä jne. Me näimme tulevaisuuden toisella tavalla. Me päätimme juosta. Ei mekään tulevaisuutta selkeänä nähty. Idea oli kuitenkin olemassa, vaikka emme vielä tienneetkään miten kaikki yksityiskohdat toteutetaan. Toteuttaminen kuitenkin aloitettiin heti ja tuloksia voi lukea blogin muista osista.

Viime joulujuhlissa jaettin myös ensimmäinen Hyvän elämän vallankumouspalkinto. Kunnikirjan ja 2000 euroa pokkasi päihde- ja mielenterveysyksikkö. Suurimpina ansioina oli nopeasti tehty laitoshoidon vähentäminen ja avohoidon lisääminen sekä koko toimintakulttuurin muuttaminen asiakaslähtöiseksi. Asiakastyytyväisyys kasvoi, kulut puolittuivat erikoissairaanhoidon osalta, työntekijöiden sairauslomat tippuivat dramaattisesti ja yhteistyö kolmannen sektorin ja omaisten kanssa lisääntyi.

Seuraava palkinto jaetaan muutaman päivän kuluttua. Voittaja on selvillä mutta ei vielä julkisuudessa. Ansiot ovat kuitenkin vähintään samaa luokkaa kuin viime vuonna. Se yksikkö, joka pian voittajaksi julistetaan, on nähnyt. Koko porukka on voinut juosta kunnallinen perinne huomioon ottaen ennätysvauhtia. Henkilökohtaisesti kumarran heille jo nyt. Muutkin voivat tehdä sen perjantain jälkeen.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Intohimoa

Olen urani aikana valinnut töihin arviolta 400 ihmistä. Osa valinnoista on onnistunut paremmin ja osa loistavasti mutta mikä yhdistää näitä todellisia onnistumisia. Ei todellakaan pitkä kokemus kyseisistä tehtävistä, ei unelmapaperit, ei, ei ja ei... Loistavia valintoja yhdistää työntekijöiden intohimo. Heillä pitää olla halua kehittää itseään ja työtä. Luova hulluus ei ole haitta. Perustaidot ja koulutus pitää tietenkin olla mutta iso osa taidoista opitaan töissä ja pienet puutteet taidoissa ovat korjattavista halulla ja avoimella mielellä.
Harjoittelen isoveljeni kanssa rekrytointia puhelimitse.

Ilman työkaluja ei hommista tule mitään. Kuusamossa olen halunnut olla mukana henkilövalinnoissa, jotta olen voinut varmistaa sellaisen porukan saamisen, jolla työn kehittäminen ja todellinen päämäärä -asiakkaan hyvän elämän mahdollistaminen- onnistuisi. Ilman oikeita ihmisiä vanhustenhuollon asiakkaat eivät olisi päässeet telttasaunaan, heidän aamunsa asumisyksiköissä olisivat vieläkin yhtä odottelua ja soittokellojen pirinää, röntgenissä odoteltaisiin ovien aukeamista, ruskaretki Rukalle olisi jäänyt haaveeksi, kehitysvammaisille ei olisi tarjottu käsihoitoja, levytanssit eivät olisi hurmanneet asiakkaita, työntekijät istuisivat raporteilla asiakkaiden palvelemisen sijaan, ruusut eivät kukkisi ja Keron karhut olisivat jääneet näkemättä, ja paljon muuta olisi jäänyt tekemättä. Ja rahaa olisi kulunut nykyistä enemmän.

Työntekijöiden täytyy haluta parempaa. Pitää uskaltaa yrittää. Ei saa pelätä epäonnistumista. Kevään aikana aiomme kokeilla ajanvarauksetonta lääkärinvastaanottoa. Uskomme että onnistuessaan se saa kaikki tyytyväisiksi mutta jos epäonnistumme niin mitä sitten. Yhdessä olemme tämänkin päättäneet. Yhdessä menestymme. Yhdessä yritämme uudestaan ja enimmäkseen onnistumme.



sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Me yhdistämme yksityisen ja julkisen parhaat puolet

Millaisessa kodissa haluaisit elää elämäsi loppuun asti? Tai silloin kun omat voimasi eivät enää ole kaksikymppisen tasolla?
Puhe on palvelusetelistä mutta
ajatus on asumisessa.
Jos jokin nykysuomessa lisääntyy, niin vanhusten määrä ja palveluasumisen tarve. Mekin todettiin että hyvää ja järkevää asumista tarvitaan lisää. Eikun kaupungin parasta tontinpaikkaa etsimään, suunnitelmat pystyyn ja hakemus ARA:lle. Hakemus, joka oli vastoin monia ARA:n suosituksia. Että ei saisi olla terkkarin lähellä, ei saisi olla kirkon vieressä, pitäisi olla pieni. Mutta kun meidän mielestä meillä oli ihan loistava suunnitelma. Kuusamolainen. Ja olivathan ne isot herrat fiksuja. Positiivinen päätös tuli.

Talo alkaa nyt rakentumaan vanhan kiinteistön "räjäytyksellä" vuodenvaihteen 2012-2013 paikkeilla ja valmista pitäisi olla siitä parin vuoden päästä.

Tönö on Kuusamon keskustassa, järven rannalla, todellisessa perinteisessä omakotirakentajan unelmapaikassa. Ja millainen talosta tulee!

Mietipä kiinnostaisiko Sinun vanhuutesi kotina
  • Ikkunat tulevat normaalia alemmaksi, jotta iltapäivänokosilta herätessäkin voi ilman turhaa sängystä nousua ihailla kaamosauringon laskua järvenselän yllä.
  • Asuntojen koko on 25 neliötä (+ yhteisiä tiloja noin 13 neliötä/asukas), joka on yli tuplasti enemmän kuin pienimmät tämänhetkiset luukkumme.  
  • Saunan vilvoitteluparvekkeelta on suora näkymä järvelle. Kuusamolaiset ovat tottuneet miettimään sinisiä ajatuksia kauaksi katsellen.
  • Talossa on taideseinä, johon tulee jatkuvasti vaihtuvia näyttelyitä. Luonto on tärkeää, mutta niin on kulttuurikin.
  • Ja liikunta. Talossa on mahdollisuus kuntoiluun. Kuntosalissa, mutta myös aivan arjessa - vaikka yhteisessä olohuoneessa voi polkea kuntopyörää ulos katsellen.
  • Matkaa torille ihmisten luo vilskeeseen ja lähimpiin kauppoihin on pari sataa metriä. Se menee vaikka sängyssä työntäen, jos mieli on mennä mukaan.
Talo on kuitenkin vain talo. Tällaisessa paikassa tärkeintä ovat palvelut. Niiden avulla saadaan aikaan koti. Onko julkinen parempi kuin yksityinen vai ihan toisin päin. No me ajateltiin, että molempi parempi. Varsinaisia asuinkerroksia taloon tulee kaksi. Toisen palvelutuotannosta vastaa kunta ja toisen yksityinen. Yksityinen tullaan valitsemaan kilpailutuksen perusteella mutta tärkeintä ei olekaan hinta. Tärkeintä valinnassa tulevat olemaan ne ehdotukset, ideat ja suunnitelmat, joilla yksityisen ja julkisen parhaat puolet saadaan hyödyntämään kaikkia.

Tärkeintä tulee olemaan, miten me yhdessä tuotetaan hyvää elämää.


torstai 18. lokakuuta 2012

Hyvän elämän vallankumous tapahtuu kravatti kourassa, ei kaulassa

Kun perusturvalautakunnassa kuulimme ensimmäisen kerran tästä Hyvän Elämän Vallankumouksesta, asia herätti joillakin hilpeyttä, toisilla uteliaisuutta, joillakin jopa hämmennystä. Olemmehan tottuneet historiassa siihen, että vallankumous tapahtuu kaduilla, työläisten toimesta. Vallankumous ei tapahdu missään nimessä herraskaisten ja pomojen kesken kravatti kaulassa. Ei todellakaan. Eikä nytkään. Hyvän Elämän Vallankumous tapahtuu kravatti kourassa, ei kaulaa kiristäen (eikä pipoa), vaan pikemmin tiukasti nyrkissä piilossa.
Jokainen voi vapaasti tulkita (me maallikot ainakin), mitä tämä vallankumous oikein tarkoittaa ja mitä se merkitsee itse työelämässä, niin mitä? Se selviää meille itse kullekin sitten aikaa myöten. Hyviä uudistuksia olemme saaneet jo kuulla vanhusyksiköissä: työvuorojen porrastus, hiljaiset raportit, ym, ym.
Minulta on moni henkilöstöstä kysellyt, että ollaanko me luottamushenkilöt tämän vallankumouksen takana? Vastaus on ollut, että olemme ja ymmärrämme hyvin myös sen, mitä uutta tässä ollaan luomassa. Ja kun uutta luodaan, niin rapatessa sitten myös roiskuu, välillä vääräänkin osoitteeseen. Eikä siitäkään sitten kannata välittää, kun sitä sattuu tarpeeksi usein, niin siihenkin tottuu.
En tiedä tarkemmin johtajakoulutuksen metodeista, mutta innostus on pomoilla ainakin kova. Kun nyt sitä innostusta on, niin odotettavissa on myös uusia oivalluksia, kokeiluja, uusia avauksia. Kun luodaan uutta, niin on muistettava, että samalla on luovuttava joskus vanhasta hyvästäkin käytännöstä.
Olen miettinyt useasti, että olenko minä itse luova, innostava, kannustava, eteenpäin katsova  puheenjohtaja? Teinpä vaikean kysymyksen itselleni, siihen vastatkoon sitten muut. Sellaisen perusturva ainakin tarvitsisi.
Olen itse ollut työelämässä yli 40 vuotta, useammassa työpaikassa.  Ollessani sähkömiehenä, tehdessäni urakkatyötä, mielessäni oli aina se, että voiko tämän ja tämän työvaiheen tehdä erilailla. Nopeammin, kauniimmin, voinko suunnitella / jakaa eri työvaiheita kirvesmiesten, muurarien, laatoittajien kesken? Saimmeko työmaan yhteiseksi projektiksi??  Me saimme sen toimimaan ja saimme paljon enemmän aikaan, auttaen toinen toisiamme sitä tarvittaessa. Jokaisella oli erilaisia ideoita, ja niitä sitten testattiin eri työmailla. Se tärkein meinasi jäädä sanomatta, että kyllä me pärjättiin niissä urakoissa selvästi paremmin kuin muut, ja hauskaakin oli puolta enemmän. Tämä oli sitä hyvää 80 –lukua.
Perusturvalautakunnan ensisijainen tehtävä on turvata riittävän laadukkaat peruspalvelut kuntalaisille, niin sosiaali -kuin terveyspuolelle. Tähän tarvitsemme myös taloudelliset edellytykset (tässä riittää vielä työtä tulevalla lautakunnalla)!! Tähän tarvitsemme hyvät innostavat pomot. Tähän tarvitsemme osaavan henkilöstön, josta pidetään hyvää huolta (muutakin kuin pelkkää pään silittelyä ja kiitosten antoa). Henkilöstön hyvinvointi on meille merkittävä voimavara jatkossakin.
Lautakunnan yksi tärkeimmistä tehtävistä on tukea virkamiesjohtoa, kannustaa ja innostaa heitä, ja antaa heille myös työrauha. Lautakunnan on seistävä aina tehtyjen päätösten takana, vaikkei päätös aina ole edes oma mielipide asiasta.
Lautakunnan tuki hyvän elämän vallankumoukselle on vankka. Me kuusamolaiset olemme olleet edelläkävijä monissa asioissa. Olkaamme myös tässä.

Hemmo Heiskanen on Kuusamon  perusturvalautakunnan puheenjohtaja ja pitkäaikainen kuusamolainen vaikuttaja.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Propagandajohtajan silmin

Propagandajohtaja ja johtava ylilääkäri Niilo Keränen
Kuka sitä hyvää elämää oikein tarvitsee? Kun tätä hyvän elämän vallankumousta tässä kerran ollaan rustaamassa?
Jokainen, tietty. Me vallankumoukselliset, mutta varsinkin muut, siis ne, joiden hyvinvointia meidät on palkattu parantamaan tai ainakin ylläpitämään. Meillehän tämä vallankumous on tarpeellinen, kun sitä ollaan niin luutuneita, että meinataan unohtaa, kuka on meidän pomo. Siis oikea pomo. Se joka maksaa meille palkan. Ja jonka hyvää elämää meidän on sallittu tukea (sallittu on kaunisteltu sana - määrättyhän meille tämä homma oikeastaan on).
Nähkääs, kun meitä on vuosikymmenet koulutettu ja opetettu virallisiksi kunnan viranhaltijoiksi, jotka teemme virkatyötä virkavastuulla virka-aikana. Viranhaltija on se jonka hallussa on virka taikka työpaikka - ihan sama tekeekö viranhaltija oikeita hommia, kunhan vaan haltijaa.
Se vallankumous on sitä, että saa ja pitää käyttää omaa päätään, eikä tehdä hommia silleen kun ne on aina tehty. Ainahan sitä on fiksusti puhuttu asiakaslähtöisyydestä, mutta tähän saakka sillä on tarkoitettu sitä, että teemme hommat niinkuin me tiedämme asiakkaan haluavan. Nyt me tulemme töihin viideltä, jos mummu herää viideltä kahvihammas kolottaen. Nyt annamme vaarin syödä niin hitaasti nautiskellen kuin hän vaan haluaa. Nyt me mennään jopa syömään yhdessä ystävien kanssa, ja ne ystävät ovatkin sitten heitä, joita me aiemmin komensimme pissalle ja pesulle ja nukkumaan ja hereille ja syömään ja kaffelle ja lääkärille ja askartelemaan ja ulos ja sisään sen mukaan, kuin työyksikön päiväjärjestykseen oli aikojen alussa kirjoitettu. Emmekä häiriinny, jos pihalla haisee kananpaska.
Päätä saa käyttää niin korkeasti oppineiden tohtorien hommissa kuin vähemmän koulua käyneen työntekijän hommissa; kas kun asiakkaan-asukkaan-potilaan-kuntalaisen hyvän elämän kannalta meidän kaikkien hommat ovat tismalleen yhtä merkittäviä. Kun päätä käytetään vallankumouksellisesti, oma työ tulee mielekkääksi, asiakas-potilas-kuntalainen kokee kohtelun arvokkaaksi ja elämänsä merkitykselliseksi - siitä seuraa hyvää elämää kaikille, terveyttä, vireyttä, omatoimisuutta.

Mummu hyppää ripaskaa, vaari vilkuttaa silmää, nuori nostaa päänsä pystyyn kun hänetkin on nähty arvokkaaksi. Me työntekijät hyrisemme hyvää mieltä ja kunnan isot pomot hykertelevät siksi, kun tarvitaan reippaanpuoleinen hippunen vähemmän rahaa sairauksien hoitamiseen.

Vallankumous innostajana ja vallankumouksen innostajat

Vallankumousjohtaja Vesa Isoviita (vas.) toimii Kuusamon
kaupungin kehitysjohtajana ja perusturvajohtajana.  
Pitäisi kehittää, pohti johto. No yleensä tietysti pannaan ihmiset koulutukseen. Niin mekin, mutta kaikki ei mennyt kuten yleensä. Me ei istuttu ja kuunneltu. Me ei kirjoitettu pitkiltä diaesityksiltä muiden pureskelemia asioita. Me ei tehty niin kuin muutkin. Me päätettiin tehdä vallankumous.
Me päätimme että ihmisillä, eli tapauksessamme asiakkailla, potilailla ja työntekijöillä olisi hyvä elämä. Ja sitten me ruvettiin miettimään, vanhoista tavoista ja rakenteista välittämättä, miten asiat pitäisi hoitaa. Päätimme että resurssit on suunnattava parhaalla mahdollisella tavalla asiakashyödyn näkökulmasta. Resurssi-itku on lopetettava. Ensin pohdimme, mihin me aikaa oikeastaan käytetään. Totesimme että aika paljon aikaa meni raportointiin ja suunnitteluun. Melko vähän meni aikaa asiakkaiden hoitamiseen. Ja sitten hommiin.
Keihäänkärkenä toimi meidän omat kuntoutuksen ja tehostetun palveluasumisen yksiköt. Porkkatörmälle päätettiin hankkia kanala. Ajateltiin, että se on tarpeeksi hullu idea kiinnittämään median ja suurimpien kriitikoiden huomio, jotta voidaan tehdä niitä muutoksia, jotka ovat oleellisia. Kanalakotkotuksen aikana työntekijöiden työajat laitettiin uusiksi yhdessä työntekijöiden ja asiakkaiden kanssa. Vain yksi reunaehto annettiin: kukaan ei saa tulla toisen kanssa samaan aikaan töihin ja kaikkien työaika loppuu eri aikaan. Meinasi olla hankalaa yllättävältä suunnalta. Kun asiakkailta kysyttiin että koska haluaisitte pesulle tai ulkoilemaan oli vastaus: no koska teille sopii. Sama kysymys uudelleen ja vastaus: no milloin te ehditte. Kysymys piti muotoilla uudelleen tyyliin, milloin teillä kotona oli tapana käydä saunassa. Ja johan tuli vastauksia. Sekä meillä, että väittäisin suurimmassa osassa Suomen hoitolaitoksia ja yksiköitä, on kova kiire samoihin aikoihin. Aamulla. Normaali aamuvuoro on klo 7-15, iltavuoro klo 13-21 ja yö klo 21-8. Aamun ensimmäinen tunti menee siis yön raportointiin työntekijältä toiselle ja päivän töiden suunnitteluun. Suunnitellaan kuka hoitaa pesut, kuka askartelun, kuka ulkoiluttaa ja kuka mitäkin tekee. Joka aamu samat jutut ja kukaan ei auta asiakkaita pukeutumisessa, aamupalaan valmistautumisessa jne. Sitten klo 8 alkoi kauhea härdelli jotta kaikki keritään pukemaan ja syöttämään ja lääkitsemään. Nyt tullaan töihin aamulla joustavasti klo 6-8 ja mennään heti asiaakkaan luo, jotka saavat heräillä omaan tahtiinsa ja saavat apua heti herättyään. Raporttia ja suunnittelua ei ole, vaan työvuorot on suunniteltu valmiiksi tyyliin vuoroon c) tullaan töihin klo 6.30 ja päivään kuuluu mm. askarteluhetken ohjaaminen. Vuoro f) on klo 7.30-15 ja siihen kuuluu asiakkaiden ulkoilun mahdollistaminen. Raportoinnin sijaan jokainen on velvollinen katsomaan kirjaukset koneelta. Ennen meillä oli aamu- ja iltavuoro päällekkäin klo 13-15. Kun oli tuplamäärä työntekijöitä niin mitä teki asiakkaat? Ne olivat ruokalevolla. Tosi tehokasta. Nyt me ollaan töissä silloin kun meitä tarvitaan ja niinpä kiire on vähentynyt ja melkeinpä poistunut. Samalla tavalla muutoksia on tehty mielenterveys- ja päihdetyössä, terveyskeskussairaalamme osastoilla ja vastaanotolla, röntgenissä, labrassa, fysioterapiassa, kotihoidossa, vammaispalveluissa ja jopa kylmänkankeassa hallinnossa.
Vallankumousjohtajana on hienoa kuulla edellisen kaltaisia tarinoita ja nähdä niiden toteutuvan todellisina arjessa. Kymmeniä ja kymmeniä. Olen ylpeä siitä, että meillä kaikilla on rohkeutta ja luovuutta ottaa nämä askeleet kohti hyvää elämää. Meidän ja kaikkien kuusamolaisten. Johtajana en ennen vallankumouksemme alkua uskonut, että tällaiset tuottavuushypyt ovat mahdollisia. Tuottavuus on syntynyt hyvän toiminnan tuloksena.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Terveisiä Ranualta


Ranuan perusturvajohtaja Helena Pekkala-Vilhunen on
intensiivisesti mukana Hyvän Elämän Vallankumousta
suuntaavassa pitkässä johtamisvalmennuksessa.

Olen hyvin otettu siitä, miten ennakkoluulottomasti olette Kuusamossa lähteneet toteuttamaan koulutuksemme antia käytännössä, ja varsinkin siitä, että miten paljon te olette onnistuneet lisätä ihmisen hyvää elämää ja paikkakuntalaisten hyvinvointia. Olette toteuttaneet monia hyvän elämän vallankumouksia perusturvan laajoilla ja haasteellisilla tantereilla. Miten paljon olen teiltä oppinut ja voimistunut saavutuksistanne. Olen ylpeä siitä, että saan olla mukana tässä Hyvän Elämän Vallankumouksessa.
Olen esittänyt mottonani koulutuksen aikana, että uskon ihmisen kykyyn muuttua. Uskoni on vahvistunut. Minun tehtävänä on levittää vallankumousaatetta Ranualle, haastaa ranualaiset kolleganne ennakkoluulottomuudessa ja saada heidät toteuttamaan ranualaista rohkeutta ihmisten hyvän elämän vallankumouksessa. Pysäyttää heidät kuulemaan, mitä minulla on sanottavaa. Niilo, propagandajohtaja, ja te muut, levittäkää tietoa saavutuksistanne myös kohti pohjoisen keskuksia, kairoja ja tuntureita.
Come on, Rohkea Ranua, olethan myös Ennakkoluuloton!  Äiti, teen tätä vallankumousta ennen kaikkea sinun hyvän elämäsi jatkumiseksi sittenkin, jos me emme enää kenties voi jatkaa kotona yhdessä, Helena, Tuula ja Oili.

Terveisiä Taivalkoskelta

Nyt on aika! Olen Pro Gradu tutkelmassani tutkinut kokeneiden taivalkoskelaisten työntekijöiden työtyytyväisyyden muodostumista. Tutkimusjoukko muodostuu kahdestakymmenestä pisimpään sosiaali- ja terveydenhuollossa työskennelleen työntekijän kirjoitelmasta. Pisin työhistoria on 37 vuotta ja lyhin 30 eli kokemusta ja näkemystä on. Tutkimustulosten analyysi on vielä kesken, mutta jo nyt on tuloksista havaittavissa vahvaa sitoutumista työnantajaan ja yhdessä tekemisen meininkiä. Työtyytyväisyyttä tuo myös avoin, tukeva työympäristö. Tukea saadaan niin työkavereilta kuin myös esimiehiltä. Tehtävänkuvat ovat poikkeuksellisen laajoja, mutta se koetaan pelkästään positiivisena asiana ja ammatillista osaamista vahvistavana. Taivalkosken sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö on siis erittäin sitoutunut työhönsä ja työnantajaansa. Kirjoitustusten perusteella tätä selittää myös osittain pitkään jatkunut suuri työttömyysaste, josta on seurannut, että sosiaali- ja terveystoimi on tarjonnut palkkatyön myötä pysyvyyttä työntekijöiden elämään, mistä on seurannut mm. lojaliteettiä työnantajaa kohtaan.
Tähän saakka on ollut Taivalkosken sosiaali- ja terveyspalveluissa tilanne, että hakijoita on ollut enemmän kuin vapaita paikkoja, mutta suunta on selvästi muuttumassa. Rekrytointi ongelmat ovat varsin nopealla tahdilla "valumassa alaspäin" niin, että todennäköisesti varsin pian on jopa lähihoitajia vaikea rekrytoida. PPSHP on omissa tilastoissaan kuvannut työntekijä tarvetta vuoteen 2025 saakka ja jo niiden tilastojen perusteella on tarve alueellamme suurempi kuin valmistuvien ammattilaisten määrä. Nyt on siis aika rekrytoida ja sitouttaa uutta henkilöstöä sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköihin Taivalkoskella. Vakinaistamista ei tule pelätä, se on mahdollisuus ja viisautta toimia nyt. Pro Gradu tutkielmani perusteella sitouttaminen onnistuu, kun työntekijä saadaan Taivalkoskelle. Taivalkoski koukuttaa työtyytyväisyydellä ja hyvällä työilmapiirillä!

Kirjoittaja on Taivalkosken perusturvajohtaja Kirsi Alatalo. Hän on myös mukana hyvän elämän vallankumouksessa