Vallankumoukselliset

Vallankumousjohtaja Vesa Isoviita

 



Kehitysjohtaja Vesa Isoviita

Intohimona palvelujen kehittäminen. Kerää ympärilleen ihmisiä joilla on ajatuksia. Haluaa tehdä asioita toisin. Johtajana tehtävä antaa muille mahdollisuus toteuttaa unelmansa hyvästä palvelusta ja hyvästä elämästä.

Propagandajohtaja Niilo Keränen

Ylilääkäri Niilo Keränen

"Mies joka osti harjun..."

... koska Metsähallitus uhkasi sen hakata, jolloin upea järvenrantamisema vt 20:n varrella olisi mennyt pilalle. Hyvää elämää sopii kyllä jakaa niin kulkijoille kuin mökkiläisellekin, jonka mökki on siinä vierellä. Paikka, jossa kuivien paperihommien välillä voi vääntää kiviä, hakata halkoja ja löhötä muuten vain unohtaen tuloskortit ja talousarviot, lääkärijonot ja kantelut ja valitukset, suunnitelmat ja sopimusten tarkistukset. Hyvä vastaanotto ei tietenkään unohdu koskaan, vaan rassaa aivojen etulohkoja alituiseen etsien parannuksia, korjauksia ja byrokratian ohittavia oikoteitä, joilla homma sujuisi ilman nopeusrajoituksia, valvontakameroita tai pysäytteleviä liikennepoliiseja. Kolmenkymmenenseitsemän vuoden kokemus on aarreaitta, josta löytyy aina taustoja uusille oivalluksille, kunhan antaa niiden virrata vapaana kuin Kuusamon kosket.

Huippuhetkiä ja arjen elämyksiä kotihoidon asiakkaiden kanssa





Kotihoidon sairaanhoitaja tiiminvetäjä Susanna Määttä

unelmoi rauhallisista syysilloista kynttilän loisteessa.

Töissä olisi kivaa päästä kokemaan onnistumisen

elämyksiä yhdessä tiimiläisten ja asiakkaiden kanssa.





Tiimimme teki ruskaretken Rukalle kotihoidon asiakkaiden kanssa. Tarjosimme asiakkaille vaihtelua arkeen sekä mahdollisuuden lähteä ulos omasta kodista toisten ikäihmisten kanssa. Osa asiakkaistamme oli käynyt Rukalla viimeksi vuosikymmeniä sitten. Matkalla ihastelimme kauniita maisemia Rukan rinteiden huipulta. Mieliin palautui nuoruudessa vietetyt juhannustanssit "Pirunkirkon" luona. Keskusaukion kävelyretkellä ihmettelemistä riitti Rukan kovasta laajenemisesta. Hyppyrimäellä muistelimme lapsuuden pulkkaretkiä. Rukapirtin jättimunkit maistuivat maineensa veroisilta. Kahvikupposen ääressä syntyi mukavia juttutuokioita, osa tapasi pitkästä aikaa vanhoja tuttujaan.

Retken koimme mukavana "piristysruiskeena" ja onnistumisen elämyksenä. Valokuvista riittää muisteltavaa pitkäksi aikaa.

Retkeily jatkuu!

Virpi Rönkkönen tarjoaa edistyksellistä fysioterapiaa

Vastaava fysioterapeutti Virpi Rönkkönen

Fysioterapiaosastollamme on monta asiaa, missä koemme olevamme edistyksellisiä. Kiitos siitä kuuluu työporukallemme, joka ihmettelee, kyseenalaistaa ja ennen kaikkea tekee mahdottoman mahdolliseksi. Koen itse olevani etuoikeutettu siitä, että olen sellaisen porukan esimies.  Akuuttiosastoilla kuntoutetaan yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa esim. lonkkamurtuma- tai aivohalvauspotilaita tehokkaasti ja nopeasti, jotta potilas/asiakas pääsisi mahdollisimman pian kotiin tai jatkohoitoon. Jatkohoidot suunnitellaan yhteistyössä omaisten ja muiden tahojen kanssa esim. sos. työntekijöiden, jotta kotiinpaluu sujuisi mahdollisimman jouhevasti.

Tulevaisuuden visionamme on se, että voisimme tarjota asiantuntijuuttamme ja ammattitaitoamme varhaisemmassa vaiheessa päivystyksen ja vastaanoton potilaille. Toisin sanoen meille ohjattaisiin potilaat jo ensisoiton jälkeen arviointiin ja ohjaukseen vaikkapa olkapää- tai alaselkävaivojen takia. Uskoisin, että voisimme näin lyhentää vastaanoton ajoittain pitkiksi venyviä lääkärijonoja. Emme tietystikään korvaa lääkäriä ja ohjaisimme tarvittaessa potilaat lääkärin vastaanotolle, mutta voimme varmasti omalla tutkimuksella, ohjauksella ja ryhmillämme ( olkapää-, selkä-, sydän-) ohjata potilasta omatoimiseen harjoitteluun ja ottamaan omalta osaltaan vastuuta kuntoutumisestaan ja näin lyhentää jonoja. Näin vahvistaisimme Kuusamossa jo hyvin alkanutta asiantuntijahoitajaverkostoa.

Apuvälinelainaamossa palvelu on toiminut hyvin ja asiakkailla ja yhteistyökumppaneilla on mahdollisuus saada palvelua henkilökohtaisen käynnin lisäksi myös puhelimitse puhelinaikana sekä sähköpostitse - monta eri kanavaa pitkin. Yhtenä kehittämiskohteena meillä on ollut 2011 alussa alkanut olkapääryhmätoiminta. Sen sai alkunsa kun uusi, vasta tiimiimme tullut fysioterapeutti, hämmästyneenä huomasi, kuinka paljon meillä Kuusamossa on olkapääleikkauksia. Kartoitettuamme tätä potilasryhmää ja yhdistämällä näyttöön perustuvaa tietoa, aloitimme ryhmätoiminnan. Tavoitteena on että saisimme ihmisiä omalla, aktiivisella harjoittelulla pitämään itsensä kunnossa ja sitä kautta välttämään olkapäätoimenpiteen.

Jalkaterapiaa pystymme tarjoamaan rajoitetulle kohderyhmälle, mutta kannustamme siinäkin kuusamolaisia hyvään itsehoitoon!

Minun mielestäni Kuusamon pienuus on kuntoutuksen näkökulmasta vahvuus! Kaikki kuntoutuksen parissa työskentelevät tuntevat toisensa ja yhteydenotto on siten helppoa. Näin voimme yhdessä asiakkaan kanssa suunnitella toimiva kuntoutumiskokonaisuus!

Sari Määttä järjesti työvuorosuunnittelulla lisää aikaa asiakkaalle

Himmelin ja Tanelin tiiminvetäjä Sari Määttä unelmoi
hyvästä ja mukavasta elämästä!

Tanelissa otettiin käyttöön porrastetut työajat keväällä 2012. Työvuorot suunniteltiin asiakasnäkökulmasta katsottuna siten, että asiakkaalle olisi enemmän aikaa ja työntekijöitä paikalla silloin, kun asiakkaat meitä eniten tarvitsevat.

Aamut olivat ennen aikamoista hässäkkää, kun kaikki tulimme töihin yhtä aikaa ja kaikkia olisi pitänyt auttaa yhtä aikaa. Nyt tulemme porrastetusti ja aikaisemmin kuin ennen. Saamme rauhassa auttaa heitä jotka ovat jo hereillä ja henkilökunta on kokenut, että aamut ovat rauhoittuneet ja työvuorot on vastuutettu selkeästi. On aikaa huomioida asiakkaat, näin päivä saa seesteisemmän alun. Aamuraportointi on jätetty pois, tämäkin aika on suunnattu suoraan asiakastyöhön.

Iltavuoroihin tulemme ja lähdemme myös porrastetusti. Iltavuorot on myös vastuutettu. Jokaisella hoitajalla on omat asiakkaansa joista hän huolehtii. Aikaisemmin koettiin, että loppuillasta tuli kiire. Nyt työvuoroja on hieman jatkettu illasta ja pelkästään se on rauhoittanut myös iltahässäkkää. Asiakkaat ovat levollisempia.

Kyvykkyys ponnahtaa uusiin ulottuvuuksiin

Mielenterveys- ja päihdetyön osastonhoitaja Sirpa Keränen
unelmoi rakkaudesta ja välittämisestä.

Minkälainen on hyvän elämän vallankumouksen johtaja? Onko johtaminen erilaista? Mitä se on ollut tähän asti? Mitä asioita meidän johtajina tulisi miettiä? Mitä uutta me haluamme?

Rooli, tehtävä, johtajuus. Asiakkaan tulisi aina olla keskiössä. Miten se onnistuisi? Tulisiko työntekijänkin olla keskiössä? Mahdollistetaan henkilöstön kasvu. Annetaan työntekijälle hyvää elämää työssä. Työssä ja työpaikalla tulisi olla mahdollisuus haastaa itsensä uuteen, keskittyä, kehittää ja kasvaa! Miten tuodaan työntekijöiden kyvyt esille? Osallistaa ja osallistua - saada työntekijät elämään. Se vaatii tahtoa ja halua. Kykyä nähdä lähelle ja kauas. Ei siis ollenkaan mahdoton tehtävä. 

Jenny Heikkinen rikastuttaa arkea



Jenny Heikkinen unelmoi asiakkaan mielekkäästä ja
turvallisesta kotona olemisesta ja asumisesta
mahdollisimman pitkään

Porkkatörmän tiimi ideoi työtään ja toimintatapojaan uudelleen. Mielestäni tiimin paras oivallus ja minulle merkki siitä, että olemme oikealla vallankumouksen tiellä, on: pelkästään hoitamalla emme saa vanhuksille hyvää oloa, vaan rikastuttamalla arkea vanhukset voivat paremmin! Olemme tietoisesti lisänneet tiedottamista toimintakeskuksen aktiviteeteista ja ohjattu ja tarvittaessa myös viety asiakkaita niihin.

Virpi Kelja vie asiakkaat syysretkelle Poussunkoskelle

Tiiminvetäjä Virpi unelmoi, että jokaiselle asiakkaalle

löytyvät juuri ne oikeat "taikasanat", joilla heidät

saadaan mukaan arjen juhlaan.

Tiimipalaverissa ideoimme retkeä ja teimme kutsukortit tulevasta retkestä asiakkaillemme. Olimme asiakkaiden kanssa tehneet yhden yhteisen retken aiemmin Rukalle, joten meillä oli jo hieman kokemusta järjestelyistä. Toinen tiimi oli tehnyt retken samalle paikalle aiemmin kesällä, joten osasimme varautua mm. siihen että kuljetimme muovijakkarat mukanamme koska istumapaikkoja siellä ei ollut.

Kotihoidon autojen lisäksi psykiatrinen osasto antoi meille ystävällisesti 8-hengen auton lainaan. Sovimme asiakkaiden kanssa edellisenä päivänä tai lähtöaamuna lähtöajan. Suurin osa asiakkaista oli laittautunut valmiiksi kun auto tuli hakemaan. Matkalla muistelimme paikkojen nimiä eikä hiljaista hetkeä tullut.

Määränpäässä ihailimme koskea. Kosken vieressä kulkeva puinen "kävelyramppi" helpotti koskeen tutustumista huonommin liikkuvilla. Kosken lisäksi nautiskelimme nuotion ääressä paistetuista makkaroista, pannukahvista, yhteislaulusta, sienien etsimisestä ja lisäksi arvuuttelimme pullan päälle laitetun hillon sisältöä.

Mahdollisuuksia on paljon. Seuraavalla kerralla voisimme mennä järvenrannalla sijaitsevaan kotaan, osa voi mennä sinne vaikka veneellä.... rannalla voisi vaikka onkia mato-ongella!

Susanna Veteläinen tuo elämänmakuista elämää kehitysvammaisten arkeen 



Kevakeskuksen sosiaaliohjaaj Susanna Veteläinen unelmoi
elämänmakuisesta elämästä sekä itselleen että asiakkailleen

Uusia kokemuksia ja elämyksia kehitysvammaisille. Vallankumouksen jälkeen tavoitteena on ollut tuottaa arjen pieniä iloja asiakkaille. Ja niitä on tullut. Elämänmakuisia kokemuksia. Lauantai-päivän erilainen viettäminen tortillojen, saunan, käsihoidoin ja wiin pelailun merkeissä. Lauantai-päivän viettäminen normaali vapaa-ajan asioiden parissa on tuonut asiakkaille iloa ja pieniä elämyksiä.

Seija Isopahkala nauttii yhteisistä hetkistä ja monista retkistä kehitysvammaisten kanssa

Roijanmutkan tiimivastaava Seija Isopahkala unelmoi
auringonpaisteesta ja hyvästä kunnosta

Yhdessä vahvempi. Äksöniä pitää olla, ettei jämähdetä paikoilleen. Yhteiset hetket ja monet retket kuuluvat Ruijanmutkan elämään. Työntekijöiden pitää olla hyväkuntoisia, rohkeita ja innostuneita, että he jaksavat liikkua ulkona, tanssia, keilata, uida, pelata mölkkyä ja nauttia yhdessä asukkaiden kanssa. Tavoitteena on saada asukkaille uusia elämyksiä. Niitä voidaan tuottaa mm. uuden aistihuoneen muodossa, jonka työntekijät valmistavat asukkaille vuoden 2012 aikana - etenemme rivakasti vallankumouksen tiellä!  

Työntekijän pitää olla sopivan laiska sanoo mielenterveystyön ja päihdetyön Jari Jaakkonen

Mielenterveys- ja päihdetyön sosiaalityöntekijä
Jari Jaakkonen unelmoi tavallisen arjen sujuvasta elämästä 

Avokuntoutuksessa työntekijän pitää olla sopivan laiska. Pitää osata nähdä terveet puolet. Voimavarat. Ja pistää ihminen käyttämään niitä. Samalla on pyrittävä kehittämään puutteita ja keskityttävä myös heikompiin osa-alueisiin. Tärkeää on nähdä jokaisen ihmisen vahvuudet. Pitää pystyä sietämään epävarmuutta ja keskeneräisyyttä. Asiat ei aina mene niin kuin pitäisi. Epävarmuuden sieto ei tarkoita heitteille jättöä. Kaikki tekee välillä pöljiä ratkaisuja. Epävarmuuden sieto on kykyä uskoa asiakkaaseen.  

Muutosten aika on tullut, sanoo Ranuan perusturvajohtaja painokkaasti

Ranuan perusturvajohtaja Helena Pekkala-Vilhunen
unelmoin siitä, että pitäisimme tulevaisuudessa enemmän
huolta toisistamme ja olisimme moniarvoisempia

Vanhustyössä ei sitten 80-luvun ole tapahtunut mitään merkittävää. Ei mitään vallankumouksellista. Toimintoja on kehitetty, mutta isot asiat, uudistukset ja toimenpiteet ovat jääneet toteuttamatta. Ihmiset eivät voi hyvin.

Nyt on vihdoinkin, kertarysäyksellä aika saada jytkymuutoksia aikaiseksi. Kuusamossa on kadehdittavalla tavalla edetty vallankumouksien viemisessä arkeen. On saatu ennakkoluulottomia ihmisiä mobilisoitua ja tekemään yhdessä merkittäviä muutoksia omissa työyhteisöissään. On aika levittää tietoa aikaansaannoksista - pienistä ja suurista- pohjoisen keskuksiin, kyliin ja kairoihin. Minä teen sen omalta osaltani Ranualta lähtien. Meidänkin vanhuksilla on oikeus hyvään ja onnelliseen elämään. Se ei toteudu ilman osaavien ihmisten suuria tekoja. Olen ylpeä siitä, että saan olla mukana tässä.    

Mervi Nevala tanssittaa vanhat herrat

Tuomaantuvan tiiminvetäjä Mervi Nevala unelmoi
ensi kesäksi valmistuvasta kauniista pihasta, jossa on
mukava juoda vohvelikahvit asukkaiden kanssa.

Tuomaantuvalle on vallankumouksen aloituksen jälkeen lisätty yksinkertaisia, iloisia asioita asukkaitten arkeen. Vanhustenviikon levytanssit Porkkapirtillä hurmioi asukkaat täysin. Ensin halukkaita tanssiin lähtijöitä kysellessä näytti ettei niitä olekaan. Vaan sitten asukkaat itse alkoivat toisiaan tsemppaamaan. "Jos minä lähden, niin sitten lähdet sinäkin." Ja niin suurin osa asukkaista tekikin opiskelijan ja vapaaehtoistyöntekijöiden turvin. Takaisin kotiutuessa oli pelkkiä hymysuita ja ja haltioituneita kasvoja. Tanssia oli saanut, kuka pyörätuolilla, kuka rollaattorilla ja kuka milläkin tavoin. Asukkaiden puheissa kuului toivomus päästä useamminkin tanssimaan. Nyt suunnitelmissa on Tuomaantuvan jokaviikkoiset, omat "lauantaitanssit"!  

Jaana Heikkinen lisäsi tehoa ja mielekkyyttä terveyskeskuksen prosesseihin

Röntgenosaston vastaava hoitaja Jaana Heikkinen unelmoi
potilaan parhaasta mahdollisesta
ja mahdollisimman pikaisesta hoidosta.  

Aikaisemmin käytäntönä oli, että asiakas meni aikaa varatessaan luukulta luukulle (vastaanottoavustajalta vastaanottoavustajalle). Jokaisella luukulla annettiin erikseen ajat tutkimukseen tai vastaanottoon. Vallankumouksen jälkeen kaikki vastaanottoavustajat voivat antaa aikoja kaikille. Asiakkaan pompottelu on jätetty pois. Sekä asiakkaat että työntekijät ovat olleet tyytyväisiä. Samalla ajanvaraukseen käytetty puhelinrumba on vähentynyt.

Aukiolo oli aikasemmin klo 08-16. Tulimme töihin 7.45 ja työpäivä aloitettiin lyhyellä palaverilla. Vasta klo 08.00 olimme valmiita ottamaan potilaita vastaan. Meille tuli jatkuvasti palautetta myöhäisestä avaamisajasta. Palaveri otettiin pois ja tällä hetkellä kaikki työntekijät tulevat töihin eri aikoihin klo 07 eteenpäin. Asiakkailta tullut palaute on ollut erittäin hyvää ja positiivista. Työntekijät halusivat pitää palaverin tiedottamisen vuoksi, joten palaveri päätettiin pitää aamukahvin yhteydessäklo 09-09.15 .

Luovuus hoitotyössä on vapautettu!

Unelmoin jokapäiväisestä vahvasta elämisestä. Hoitotyön
johtaja Marjo Jurmu

Olen nähnyt ympärilläni paljon innostuneita ja myös hämmästyneitä ihmisiä. Olen nähnyt mitä yhdessä tekemisellä saadaan aikaan. Miksi emme ole hoksanneet tätä aiemmin? Miksi emme ole tehneet vallankumousta aikaisemmin? Toiminnot ovat päivittyneet tähän päivään. Nyt ovat heränneet päättäjätkin. Sana vallankumous itsessään on herättävä.

Koen, että vallankumouksen aikana meidän yhteistyö on tiivistynyt. Olemme oppineet tuntemaan uusia esimiehiä ja tutustuneet paremmin vanhoihin. Samalla rajojen rikkominen on helpottunut. Pienenä vinkkinä: lääkärienkin pöydän voi ruokalassa vallankumouksellisesti valloittaa. 

Vallankumouksellinen, uusi työkulttuuri on totta!

Sisätauti- ja kirurgisen osaston osastonhoitaja
Maija-Liisa Väyrynen unelmoi ihmisten positiivisuuden
säilymisestä ja rohkeasta haasteiden vastaanottamisesta

Aikaisemmin raportointiin meni jokaisena päivänä reilu 2h työaikaa. Aikaa, jolloin tietoa siirrettiin työntekijältä toiselle. Nyt on siirrytty hiljaiseen raportointiin. Hiljaisessa raportoinnissa työvuoroon tulevat työntekijät tutustuvat itse potilaisiin, kenenkään ei tarvitse enää kertoa heille potilaan tilanteesta. Muutos on antanut henkistä työhyvinvointia. Vastaavalle sairaanhoitajalle on tullut uudistuksen myötä tunti päivässä lisää tehokasta työaikaa. Vuositasolla se tarkoittaa merkittäviä säästöjä myös taloudellisesta näkökulmasta katsoen. Iltavuorossa työntekijät pääsevät jo nyt 15 minuuttia aikasemmin kotiin. Vuoroa on pystytty lyhentämään hiljaisen raportoinnin ansiosta. Käytäntö on opettanut vastuullisuutta ja kasvattanut motivaatiota. Jokaisen pitää hankkia tietoa itse. Sitä ei yritetä tuoda valmiiksi pureskeltuna. Jatkossa tullaan miettimään myös aamuvuoron porrastamista. Paluuta entiseen ei enää ole.  

Marja-Leena Isopoussu otti aikaa raportoinnista asiakkaalle

Kirurgisen osaston apulaisosaston hoitaja Marja-Leena Isopoussu
unelmoi sähköisen kirjaamisen vallankumouksesta.

Työyhteisössä päätettiin ottaa käyttöön hiljainen raportointi. Iso työkulttuurin muutos tehtiin kertarysäyksellä. Kaikki meni kerrasta läpi, koska asia oli sovittu ennalta. Henkilökunta otti ison muutoksen hyvin vastaan. Kehitettiin oma työväline - kaavake - johon kirjataan potilaan tiedot. Se on apuväline, joka nopeuttaa työntekijän tutustumista potilaaseen ja vapauttaa työaikaa oikeaan työhön.

Nykyään ei anneta enää suullisesti tietoa vuoron vaihteessa. Vältetään tilanne, jolloin yksi paasasi ja muut kuunteli. Tarvittaessa annetaan toki tietoa uusille työvuorolaisille myös suullisesti. Pyritään jakamaan vastuuta jokaiselle työntekijälle, jotta he itse tutustuvat potilaan tilanteeseen ja hankkivat tarvittavan tiedon. Tällä tavoin pystyy suullisen ohjeistuksen sijasta keskittyä hoitamaan potilaita oman työvuoron loppuun asti.

Hiljaisella raportoinnilla aikaa kotiuttamiseen

Apulaisosastonhoitaja Marja-Leena Klemetti unelmoi
hyvästä, terveellisestä ja hyväkuntoisesta elämästä.

Ennen hiljaista raportointia kotiuttamiseen käytettävä aika oli hyvin rajallinen. Oli kiire kotiuttaa aamuvuoron aikana. Hiljaisen raportoinnin toteuttamisen jälkeen aamuvuorolaisille jäi tunti aikaa kotiuttamiseen. Näin kotiuttamistilanne saatiin rauhallisemmaksi. Potilaalle käytettävä aika lisääntyi ja työntekijätkin huomasivat muutoksen omassa työssään. Kiire ja moneen suuntaan höntyily on vähentynyt huomattavasti.

Pirkko Määtän vallankumouksellisia ajatuksia

Pirkko Määttä on leikkausosaston, päivystyspoliklinikan
ja lääkäreiden vastaanoton osastonhoitaja

Akuuttityön haasteet vallankumoukselle ovat vähän erilaiset, akuuttihoitotyö on lähes jatkuvaa vallankumousta. Käypähoitosuositukset, hoitokäytännöt muuttuvat ja uusiutuvat, on pysyttävä ajan hermoilla ja kehityksessä mukana koko ajan. On pystyttävä vastaamaan alati muuttuviin haasteisiin ja tilanteisiin ympäri vuorokauden. Lisäksi jokainen päivä on erilainen, ei ole osaston rutiineja pesu- ja ruokailuaikoineen, aamulla töihin tullessa et tiedä mitä esimerkiksi päivystyspoliklinikalla tapahtuu päivän aikana.
Päivystyspoliklinikalla on toimintaa kehitetty tämän vuoden puolella laatimalla kirjallinen hoidon kiireellisyyden ja tarpeen arviointiluokitus eli triage. Sen tavoitteena on, että potilaat saavat yhdenvertaista hoitoa ja ohjausta. Ylilääkäri on hyväksynyt ohjeistuksen ja koko henkilöstö on omalta osaltaan osallistunut sen tekemiseen ja se on käsikirjana päivystyspoliklinikalla. Toki kiireellisyyttä on arvioitu aina, mutta ohjeistus ei ole ollut kirjallisena. Ohjeistuksen myötä on käyttöön otettu uutena subakuutit ajat lääkäreiden vastaanotoille, aikoja voidaan antaa päivystyspoliklinikalta, niiden saatavuus vaihtelee lääkäritilanteen mukaan.
Paraikaa yksi poliklinikan lähihoitaja, nykyinen sairaanhoitajaopiskelija teki opinnäytetyönä asiakkaille potilastyytyväisyyskyselyn, tavoitteena saada potilaiden näkemyksiä hoitotyön laadusta, mielenkiinnolla odotamme sen tuloksia ja siltä pohjalta nousevia kehityskohteita. Molemmat edellä mainitut työt ovat nousseet työyksikön omista tarpeista ja halusta kehittää toimintaa mahdollisimman hyväksi ja toimivaksi. Lyhyissä hoitosuhteissa korostuu ensikontaktin tärkeys, sillä monesti se heijastuu koko hoitoketjuun ja terveyden- ja sairaanhoidonjärjestelmään.

Hoitotyö sekä päivystyspoliklinikalla ja leikkausosastolla vaatii henkilökunnalta vankkaa ammattitaitoa, tiimityötä, paineensietokykyä ja mukautumista haastaviin tilanteisiin, KIITOS kokeneen ja ammattitaitoisen henkilökunnan, siinä on mielestäni onnistuttu. Sairaanhoitajilla on paljon eri alojen asiantuntijuutta, jota he käyttävät omilla ajanvarausvastaanotoilla ja yhteistyötä pyritään lisäämään yli yksikkörajojen.

Leikkausosastolla on omat haasteensa, joihin vastata. Toiminnan suuntaaminen yhä enemmän päiväkirurgiaan on kehittämisenkohteena tarkastelemalla hoitoketjuja ja käytänteitä.
Lääkäreiden vastaanoton puolella on otettu käyttöön keväällä teleQ takaisinsoittojärjestelmä palvelemaan paremmin asiakkaita ja tuomaan työrauhaa terveyskeskusavustajille potilastyöhön, ja siihen tavoitteeseen on päästy.

 

Satu Kangas organisoi vallankumouksen vanhusten asumisessa

Esimiehenä vallankumouksessa onnistumisen kokemuksia olen tuntenut kaikkein eniten siitä, että työyksiköt ovat aidosti lähteneet vanhan kulttuurin toimintatapojen kyseenalaistamiseen. Se näkyy irrotteluna ja hullutteluna, sellaisena innostuksen kulttuurina. Minusta on mukavaa, että se näkyy myös erimielisyytenä ja ristiriitojen välttelemättömyytenä. Kyllä tunnelma on muuttunut. Kyllähän se vähän vaatii alkaa jakaa Hyvän elämän vallankumouksen palkintoja. Meillä on tietysti Hyvän Elämän Vallankumouksen idealaatikko - sieltä on viety käytäntöön idea poikineen rikastuttamaan asukkaidemme arkea ja antamaan innostusta työhön. Onnistumisen kokemukset todellakin tulevat siitä, että tämä kulttuurin muutos on mahdollinen. Ja se tuo heti hyötyä meille kaikille - asukkaille, läheisille ja henkilöstölle. Paluuta entiseen ei todellakaan ole. Eikä sitä enää kukaan tosissaan tahdokaan. 

Anu Lämsä vapauttaa vanhukset verkkomaailmaan

Kotihoidossa kirjaamisen kulttuuri on surullisen toimepidelähtöistä. Meidän vallankumouksen tiellä on ollut mukava nähdä kulttuurin muuttuneen aidosti asiakaslähtöiseksi. Mitä se asiakaslähtöisyys sitten on? Se on sitä, että yhdessä asiakkaan kanssa istutaan alas ja tehdään kirjaukset. Asiakas on osallinen omaan elämäänsä, ykköshenkilönä. Kirjaushetket ovat yhdessä olon hetkiä ja kannettavat ovat yhteisiä työvälineitä asiakkaan kanssa. Ei todellakaan haittaa, vaikka välillä eksytään katsomaan vaikka YouTubesta innostavia filminpätkiä tai lastenlasten kuvia. Kaikkiko ja kaikkiallako kotihoidossamme toimivat? Ei todellakaan. Vanhasta kulttuurista askeleen otto vaatii rohkeutta ja luottamusta. Monet ovat jo tuon askeleen ottaneet, yhä useammat ovat jo astumassa uuteen. Kun odotamme hetken, uusi kulttuuri toteutuu kaikkialla. Ihan selvää on, että paluuta entiseen ei ole. Koska tästä hyötyy kaikki.

Anu Ilmola istuttaa ajatuksia

Anu Ilmola työskentelee Kuusamon terveyskeskuksen laboratoriossa
vastaavana laboratorion hoitajana ja unelmoi suurista oivalluksista.

Haluan haastaa ihmiset laatimaan not-to-do-listoja, jotta olennaisiin asioihin keskittyminen mahdollistuisi. Tehtäisiin oikeita asioita oikeaan aikaan. Vallankumouksen tiellä tärkeää on oivallus siitä, mikä on todella merkityksellistä juuri nyt. Voimavarojen ja osaamisen tehokas täsmäsijoittaminen onkin tuttua laboratorion toiminnalle. Säntillisen analytiikan rinnalla työhömme sisältyy tilanteita, jolloin on muistettava olla aidosti läsnä kaikessa ja kaikille. "Jos ei tiedä mihin on menossa, joutuu minne tahansa".

Fysioterapeutti toimii asiakkaiden parissa kaikkialla


Fysioterapeutti Jaana Tuovila unelmoi arjen pienistä kohokohdista,
oman kanalan munista tehdyistä pullista ja virvelöinnin salaisuuksista  

Olen ollut fysioterapeuttina matkoilla mukana asiakkaiden kanssa tyyräämässä asiakkaita linja-autoihin ja vaikka puuceehen eräkämpällä. Olen ollut kotihoidon retkellä Poussunkoskella harrastamassa mielikuvavirvelöintiä mahtavissa maisemissa. Asukkaille on tuunattu yhdessä asiakkaiden kanssa vanhoista aamutakeista kanalan hoitajan takkeja ja tehty kerppuja kanoille. Vanhus on ollut riemuissaan ja ihmeissään, kun on pystynyt osallistumaan kaikkiin näihin. Aivan kuten aikoinaankin.



Rauhalliset aamut ja pullantuoksuinen arki

Merja Murtovaara unelmoi hyvästä olosta ja rauhallisuudesta!

Katrinkodilla tulemme jokainen työntekijä eri aikaan töihin. Klo 06.00 töihin tuleva on rauhoittanut aamun kiireitä. Hän ennättää nauttia vaikka aamukahvit ensimmäisten heränneiden asiakkaiden kanssa. Asiakkaan mieltymykset ja toiveet otetaan huomioon myös leipomalla tuoretta pullaa ainakin kerran viikossa. Se on todella iso ja odotettu asia kaikille asiakkaillemme. Mukavaa nähdä vallankumouksen näkyvän kiireettöminä ja hyvätunnelmaisina aamuina!



Raili Jäkäläniemi toi Hiltantuvalle silmänruokaa

Tiiminvetäjä Raili Jäkäläniemi unelmoi luonnosta ja
kukkien kauneudesta ja haluaa jakaa tämän kaiken
Hiltantuvan asukkaiden kanssa.

Saimme aikaiseksi pihan kaunistuksen kesällä 2011. Jo tänä kesänä 2012 uudistus yllätti meidät kaikki kukkaloistollaan. Hiltantuvan äitien, mummojen ja isomummojen ruusut kukkivat kauniisti kukkapenkissä keskeisellä paikalla. Kaikkien ihasteltavana. Tuomassa kaikille iloa.







Soile Hynynen katsoo kanoja silmiin

Tiiminvetäjä Soile Hynynen Aarontuvalta unelmoi arjen yhte-i
sistä hyvistä hetkistä. Siitä, että illalla tunnistaa hyvän päivän.

Meillä Aarontuvalla kanat ovat oikeastaan olohuoneessa. Niiden ulkohäkki ja orret ovat aivan ikkunan takana. Päivän mittaan laskemme moneen kertaan, ovatko kaikki kanat varmasti tallessa. Nehän puuhaa kaiket päivät ne kanat. Niitä on mukava seurata - myös omaiset ovat tykänneet yhdessä meidän kanssa istuskella katsomassa. Sanovat, että tuossahan voisi vierähtää parikin tuntia. Mutta vastavuoroista tämä on. Siellä kanat istuvat orrella rivissä ja seurailevat meidän puuhiamme ihan yhtä kiinnostuneina lasin toiselta puolelta. Arjen yhdessä oleminen ja yhdessä tekeminen on juuri näitä pieniä iloja. Joka päivä ja joka hetki. Näistä se hyvä elämä koostuu. Itseasiassa ei ole temppu eikä mikään tuoda niitä esille arjessa. Vähän vain luovuutta ja rohkeutta mennä lähelle.


Heli Majava avasi sälekaihtimet

Tiiminvetäjä Heli Majava Niittyvillasta unelmoi asiakkaitten ja
hoitajien tasavertaisuudesta ja yhteisöllisyydestä.

Niittyvillassa me syömme yhdessä asiakkaiden kanssa. Eräänä lääkäripäivänä hoitaja pyysi minua sulkemaan ennen lääkärin tuloa sälekaihtimet ruokasalin ja toimiston väliltä, jotta lääkäri ei huomaisi hoitajien "tekemättömyyttä", kun he ovat ruokailemassa. En sulkenut sälekaihtimia ja lääkäri antoi todella hyvää palautetta, kun ymmärsi, että hoitajat ja asiakkaat olivat ruokailemassa samassa tilassa, samaan aikaan.






Sari Ervasti syö yhdessä asiakkaiden kanssa


Sari unelmoi myös vuorvaikutuksellisuudesta normaaleissa
arjen tilanteissa asiakkaiden ja hoitajien kesken.

Aloin syödä lounaan meidän päiväkuntoutujien kanssa. Samalla huomasin, että siellä syntyi parhaat ja repäsivimmät jutut yhdessä asiakkaiden kanssa! Läsnäoloni innosti asiakkaita keskinäiseen vuorovaikutukseen ja muisteluihin ja loi uudenlaista ryhmähenkeä ja yhteenkuuluvuutta. Oikeasti - asiakkaiden kanssa on aivan mahdollista ruokailla. Joka päivä.










Kesäretki Keron karhutarhalle perstyyryllä

Marja-Terttu unelmoi, että voisi jokaisena
työpäivänä antaa asukkaalle vähintään yhden elämyksen

Kesäretki Keron karhutarhalle yhdessä Niittyvillan ja Reetankodin asukkaiden kanssa. Ilma oli kuusamolaisittain kesäilma, tuulinen ja viileä. Asukkaita, joilla lähes kaikilla oli jonkinlainen liikuntaeste ryöjättiin linja-autoon ja osa tuli sitten perille saavuttuaan alas perstyyryä. Nuotiomakkara maistui hyvin ja myöhemmin valokuvia katsellessamme näkyi asiakkaiden ilo ja mielihyvä retken onnistumisesta. Kukaan ei valittanut, vaikka ilma olikin viileä, vaan kaikki nauttivat täysin rinnoin reissusta. Olin ylpeä niin asukkaistamme kuin henkilöstöstämme. Me teimme sen.