Noin puolitoista vuotta sitten kirjoitin tänne blogitekstiä tuottavuuden tiikerinhypystä. Olimme kaupungin vanhusten asumis-ja kuntoutumispalveluyksiköissä reilut puolta vuotta aiemmin päättäneet tehdä isoja muutoksia toimintamme parantamiseksi. Isot muutokset tarkoittivat asiakaslähtöisiä, porrastettuja työaikoja, selkeitä työvuorokoodeihin sidottuja tehtäviä sekä asiakkaan osallisuuden lisäämistä kaikissa arjen asioissa.
Uudet työajat ovat meille juurtuneet kahden vuoden aikana. Olemme niitä hioneet aina tarpeen mukaan ja valmiiksi emme aio koskaan tullakaan. Aina on kehittämisen kohtaa. Porrasteisista työajoista hyötyvät nimenomaan asiakkaat. Henkilökuntaakaan ei antamiensa arvioiden mukaan enää missään nimessä palaisi vanhaan käytäntöön.
Työvuorokoodeihin lisätty vastuualueet ovat selkeyttänyt työpäiviä ja antaneet työntekijälle mahdollisuutta itse enemmän suunnitella omaa työtään. Tämä on koettu mielekkääksi. Yhteisesti, etukäteen ajetuilla tehtävillä pyrimme takaamaan mahdollisimman tasaista laatua. Tietyt asiat täytyy vain toimia ja tapahtua, riippumatta täysin siitä ketä on esimerkiksi työvuorossa.
Asiakkaan osallisuuden lisäämiseen olemme panostaneet. Mikä hienoa, olemme saaneet joukkoomme uusia arjen rikastajia. Erilaiset järjestöt ovat tulleet yhteistyössä aktiivisemmiksi, esimerkkinä pilkkikisat, juhannussaunomiset, kärrysaunomiset, joulupukkikierrokset ja tulevan kevään ulkoilutapahtumat. Meillä on ollut ilo myös tarjota työtoimintapaikkoja pitkäaikaistyöttömille nk. Kuntoavustajan tehtävissä. Kuntoavustajan saa valmennuksen vanhusten kanssa toimimiseen ja sen jälkeen hänellä on aikaa meidän vanhuksille. Olemme saaneet joukkoomme monenlaista osaamista. Asiakkaamme ja heidän omaisensa ovat olleet tyytyväisiä. Siitä kertoo erään omaisen kysymys:" Onko meidän vanhukselle tehty lääkemuutoksia, kun hän on niin pirteä?" Ei oltu tehty lääkemuutoksia, hän oli saanut aikaa kuntoavustajalta ja he olivat yhdessä tehneet paljon mieltä piristäviä asioita. Parhainta hoitoa!
Kuntamme - niinkuin niin moni muu - taistelee kustannusten kasvun edessä. Taistelu näkyy meidän arjessa mm. sijaisten palkkaamiseen liittyvänä tiukkana harkintaan ja jopa kielloilla ensimmäisen poissaolon yhteydessä. Sitä olemme mekin noudattaneet. Ja tulleet siiheen tulokseen, että ilman näitä tehtyjä muutoksia olisimme monesti olleet kaaoksessa. Vaikka emme missään nimessä ole päässeet tyystin eroon hoivatyön ajoittaisesta, rankastakin kuormittavuudesta tai riittämättömyyden tunteesta, olemme kuitenkin pystyneet näillä toimenpiteillämme pärjäämään paremmin niiden kanssa.
Miten tämä kaikki on näkynyt meidän toimintaa mittaavissa luvuissa? Asiaa voi tarkastella palkkakulujen, henkilöstön sairauspoissaololukujen ja työtyyväisyysmittareiden avulla. Palkkalukuja verrattaessa vuosien on tietenkin pitänyt jonkin verran olla veljiä keskenään niin, ettei yksikössä ole ollut esimerkiksi vierihoitotapauksia tms. Näin on meillä ollut tilapäisen asumisen ja kuntoutuksen
kolmessa yksikössä. Kun näiden kolmen yksikön palkkakuluja tarkastellaan vuonna 2011 (jolloin vastaa suunniteltiin muutoksia), vuonna 2012 (jolloin muutokset toteutettiin) ja vuonna 2013 (jolloin muutoksia juurrutettiin ja hiottiin) nähdään seuraavat lukemat.
Vuonna 2012 käytettiin palkkakuluihin 104 599 € vähemmän rahaa kuin vuonna 2011, vaikka palkat nousivat 3.7%.
Vuonna 2013 käytettiin palkkakuluihin 53 835€ vähemmän rahaa kuin vuonna 2012, vaikka palkat nousivat 2.66%
Aika iso määrä rahaa vähemmän, eikö?
Koko asumisen ja kuntoutumisen kokonaisuudessa sairauspoissaolot ovat käyttäytyneet näin:
Vuonna 2012 sairauspoissaoloja oli 176 päivää enemmän kuin vuonna 2011. Vuonna 2013 sairauspoissaoloja oli 1014 päivää vähemmän kuin vuonna 2012.
Aika iso muutos parempaan, eikö?
Työhyvinvointia on yksiköissämme mitattu samanlaisella kyselyllä vuonna 2011 ja vuonna 2013. Kun kaikkien kyselykohtien vastauksien keskiarvot lasketaan yhteen, oli tulos seuraava:
Vuonna 2010 keskiarvo oli 3.6 ja vuonna 2013 se oli 3.76. Asteikko on 1-5.
Nämä osoittavat, että olemme yhdessä, kovalla työllä tehneet oikeita asioita. Olemme voineet lisätä asiakashyötyä, henkilöstöhyötyä ja tuottavuutta. Haluamme panostaa jatkossakin siihen, että elämä yksiköissämme tuottaa onnistumisia, mielihyvää, osallisuutta ja valinnan vapautta sekä voimavarojen hyödyntömistä niin asukkaille kuin työntekijöillekin. Esimiehenä olen erittäin ylpeä koko poppoosta ja yhteisistä saavutuksistamme. Olemme todellakin kantaneet kortemme kekoon taistelussa kustannuksien kasvua vastaan. Olemme pystyneet sen tekemään ilman, että päivittäiset vuorovahvuudet olisi pysyvästi pienentyneet. Kentältä tulleiden kommenttien mukaan olemme päinvastoin voineet lisätä annettavaa aikaa asiakkaillemme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti